TIEDOTE 6.6.2014
Helsingin yliopisto
Ruralia-instituutti

Palvelujen hankinta koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Taustalla on muutoksia, jotka liittyvät niin vapaa-ajan asukkaisiin kuin maaseutuunkin. Suuret ikäluokat ovat olleet pitkään merkittävässä roolissa mökinomistajina. Heidän ikääntymisensä ja vapaa-ajan asuntojen omistajavaihdokset lisäävät erityisesti vapaa-ajan asunnoille tarjottavien yksityisten kotitalouspalvelujen kysyntää. Vapaa-ajan asukkaiden ja palveluntarjoajien välisen tiedonkulun onnistuminen nousee kriittiseksi tekijäksi palveluympäristöjen uudistumisessa. Lisää vuorovaikutusta tarvittaisiin erityisesti uusien mökinomistajien ja paikallisten palveluntarjoajien välille.

Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vuosina 2012 – 2014 tekemässä Muuttuvat mökkeilytyylit ja maaseudun palveluympäristön modernisoituminen -tutkimushankkeessa.
– Maaseutu tarvitsee vapaa-ajan asukkaiden kulutuskysyntää ja vapaa-ajan asukkaat maaseudun palveluja, jotta pidentyvät mökillä oloajat olisivat mahdollisia. Maaseudun paikallisia palveluja arvostetaan ja erityisesti tiheillä mökkeilyalueilla palvelujen kysyntä on varsinkin kesäaikaan kasvanut, kehittämispäällikkö Manu Rantanen Ruralia-instituutista kertoo.

Haastattelut kohdentuivat perinteistä mökkeilyaluetta edustavaan Järvi-Suomeen (Mikkelin seutu ja Kouvola), jossa haastateltiin palvelujen käyttöön myönteisesti suhtautuvia vapaa-ajan asukkaita sekä heille palveluja tarjoavia yrittäjiä. Lisäksi tehtiin tapaustutkimus Kuortaneella, jossa aloitettu puutarhakylähanke edustaa vaihtoehtoisia mökkeilyn muotoja. Haastattelujen avulla pyrittiin ymmärtämään mökkeilytyylien ja mökkiläisten palvelujen käyttötapojen murrosta, mikä on tapahtumassa parhaillaan ja seuraavien 10 - 15 vuoden aikana.

Työleirimökkeily on vähenemään päin

Mökkeilytyylin käsite painottaa mökkeilyä osana elämäntyyliä. Mökkeilytyylit liittyvät vapaa-ajan asukkaiden arvoihin ja elämäntapoihin, mökkeilymotiiveihin sekä mökki- ja mökkipaikkakuntasuhteeseen.
Keskeinen mökkeilytyylejä erottava tekijä on suhtautuminen työn tekemiseen ja palvelujen käyttöön mökillä. Työn merkityksen korostaminen on ollut olennaista suurille ja vanhemmille ikäluokille. Mökki on ollut luonnollinen paikka jatkaa yhteiskunnassa vallinnutta itse tekemisen traditiota.

Voidaan erottaa kolme ryhmää: työleiriläiset, jotka pitävät työntekoa mökillä keskeisenä mökkeilyn ideana ja suorastaan vastustavat palvelujen käyttöä mökillä viimeiseen saakka, puuhastelijat, jotka korostavat omin käsin tekemistä ja ”kesäparatiisin rakentamisesta” ennen kaikkea vastapainona työelämälle, mutta myös hyödyntävät tarvittaessa monipuolisesti kotitalouspalveluja, sekä elämyshakuiset lomanviettäjät, joiden mökkeilyssä aktiviteetit ja palvelujen käyttö ovat keskeisessä osassa. Työleiriläiset kuuluvat vanhimpiin mökkiläisiin, puuhastelijoita löytyy eniten keski-ikäisistä ja lomailijoita työelämässä vielä mukana olevissa. Tällä hetkellä suurimpana ryhmänä ovat puuhastelijat, mutta lomailijoiden ryhmä kasvaa ja työleiriläisten vähenee. Edelleen on paljon myös yksinkertaisuutta korostavaa mökkeilytyyliä.

Palveluympäristöt reagoivat hitaasti mökkeilytyylien muutoksiin

Mökin periminen tai hankkiminen yleensä lisää palvelujen käyttöä suosivaa mökkeilytyyliä, mikäli paikallisia palveluja onnistutaan suhteellisen helposti hankkimaan. On tärkeää, että tässä mökkeilytyylin muodostumisen kannalta herkässä vaiheessa palvelutarjontaa olisi suhteellisen helposti saatavilla. Ideaalitapauksessa olisi palvelupaketti yhteystietoineen saatavilla samalla, kun vapaa-ajan asunto vaihtaa omistajaa.

Mökkiläiset ovat tottuneet kotipaikkakunnallaan siihen, että palvelujen markkinointi on tehokasta, jolloin heille jää lähinnä vertailujen tekeminen. Mökkipaikkakunnilla heidän odotetaan kuitenkin usein olevan aktiivisia ja rohkeita kysymään palveluista. Tilanne kuvastaa sitä, etteivät palvelujen tarjoaja ja käyttäjä ole markkinasuhteessa vaan perinteisessä yhteisöllisyyteen perustuvassa suhteessa, jolloin palvelun saaminen vaatii ”sanatonta neuvottelua” ja sosiaalisia verkostoja. Uutena alueelle tulleilla ei vaadittua hiljaista tietoa ole.

Lisääntyvä mökkiläismäärä edellyttää paikalliselta palveluympäristöltä nykyistä aktiivisempaa reagointia palveluiden markkinointiin ja tiedottamiseen sekä uskallusta lähteä vastaamaan palvelukysyntään etupainotteisesti. Paikallisten palveluympäristöjen uudistuminen mökkeilyalueilla on alkanut, mutta muutosten nopeus on aiheuttanut palvelukysynnän ja -tarjonnan kohtaamattomuutta.

Julkaisu tutkimuksen tuloksista ilmestyy Ruralia-instituutin Julkaisuja-sarjassa kesän lopulla osoitteessa: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/julkaisut.htm

Manu Rantasen haastattelun voi kuunnella Maaseutukuriirin kotisivuilla:
http://www.maaseutukuriiri.fi/podcastit

Kuvia kuinka vapaa-ajan asuminen muuttuu tiedotustilaisuus (6.6.2014):
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.318900711600506.1073741871.151682061655706&type=1&l=f871be0b77

Lisätietoja:
kehittämispäällikkö Manu Rantanen, HY/Ruralia-instituutti, Mikkeli, puh. 044 525 5890 ja
tohtorikoulutettava Katja Rinne-Koski, HY/Ruralia-instituutti, Seinäjoki puh. 050 415 1159

Muuttuvat mökkeilytyylit ja maaseudun palveluympäristön modernisoituminen -hanke toteutettiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vuosina 2012 – 2014. Lisäksi Suomen Ympäristökeskus oli mukana tilastotarkastelussa. Tutkimusta rahoittivat Työ- ja elinkeinoministeriö, Mikkelin seutu sekä Kouvolan kaupunki ja Kuortaneen kunta.