Yksityistiestö maaseudun tukirankana

Puuhuollon ja maatalouden kuljetusten kannalta rakenteellisesti hyväkuntoinen yksityistieverkosto on välttämätön, jolloin kelirikosta johtuvat kuljetusseisokit voidaan minimoida. Vakituinen asutus ja varsinkin maatalouden harjoittaminen tarvitsevat kulkuyhteydet, joita pitkin voidaan kulkea ympärivuoden raskaillakin ajoneuvoilla. Etelä-Savon runsas loma-asutus ja palo- ja pelastustoimet vaativat myös toimivan tieverkoston.

 

HiekkatieRiittävän kattava ja hyväkuntoinen tiestö on elintärkeä Suomen metsäteollisuuden puuhuollolle, koska tehtaiden puuhuolto on suurimmilta osin suoraan metsistä autokuljetuksina tulevien puutoimitusten varassa. Jopa 99 % puusta on jossain vaiheessa puuauton kyydissä. Metsätieverkko on toimivan metsätalouden perusedellytys ja samalla tärkeä osa maaseudun palvelutieverkkoa. Metsätiet ovat tärkeässä roolissa kun pyritään pitämään puunkorjuun ja -kuljetusten kustannukset kilpailukykyisinä. Tämä takia myös metsänomistajalle voidaan maksaa parempaa kantohintaa myymästään puusta.

Markkinahakkuumäärät ovat vaihdelleet 2000-luvulla 40–50 milj. m3/v tuntumassa ja nyt tavoitellaan 70 milj. m3:ä vuodessa. Etelä-Savossa hakataan vuosittain määrällisesti sekä kantarahatuloissa mitattuna Suomen suurimmat määrät puuta, noin 6 milj. m3. Vuosittaiset, maakuntaan valuvat kantarahatulot liikkuvat 200 milj. € yläpuolella. Maakunnassa on vahva mekaaninen metsäteollisuus, joka käyttää noin puolet alueella hakatusta ainespuusta. Etelä-Savo on tärkeä raaka-aineen hankinta-alue Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymälle ja uusien ilmoitettujen investointien (Äänekoski 4 milj. m3 havukuitua ja Varkaus 1milj. m3 havukuitua) puunhankinta-alue ulottuu Etelä-Savoon.

Perusparannustarvetta löytyy

Kuormituksen kasvu ja lisääntyneet kelirikot edellyttävät yksityisteiltä yhä parempaa rakenteellista kuntoa ja kantavuutta. Yksityistiestön kunto on oleellisesti heikentynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Kunnossapidon rahoitus on laskenut noin kolmannekseen sen siirryttyä valtiolta kunnille 1990-luvun laman jälkeen. ELY-keskusten mukaan valtionavustukset vuonna (2014) olivat 5 milj. €. Muutokset avustusmäärärahoissa ovat johtaneet siihen, että valtio ei enää osallistu yksityisten teiden kunnossapitoon.

Valtaosa tarvittavista metsäteistä on jo rakennettu ja lisärakentaminen on pääosin nykyisen tieverkon täydentämistä lyhyillä pistoteillä. Tämä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa keskimääräinen maastokuljetusmatka kannolta teille on keskimäärin vain 200 metriä. Painopiste metsäteiden rakentamisessa on siirtynyt perusparannuksiin rappeutuneen tiestön kunnon parantamiseksi. Rekkojen muuttuneet mitoitukset lisäävät painetta tiestön ja erityisesti siltojen kunnostukseen. Autojen kokonaispainot ovat suurentuneet asteittain. Vuonna 1961 sallittu paino oli 30 tonnia, vuonna 1982 se oli 48 tonnia ja vuonna 1993 jo 60 tonnia ja tällä hetkellä puutavara-autojen kokonaispaino yhdeksän akselisilla voi olla 76 tonnia.

Metsänomistajat yksityistiestön ylläpitäjinä

HiekkatieMetsänomistajakunta ikääntyy ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset. Metsänomistajakunnan ikääntyminen näkyy tutkimusten mukaan puunmyyntikäyttäytymisessä ja on haaste hakkuu- ja hoitotöiden täysimääräiselle hyödyntämiselle. Hakkuumäärien lisääntyessä sekä ajoneuvomassojen kasvaessa yksityisteiden oikeanlaiseen kunnossapitoon ja parantamiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Maaseudun väestön ikääntyminen ja haja-asutusalueiden väestön vähenemisen seurauksena yksityisteiden hallinnosta ja kunnossapidosta kiinnostuneita asuu maaseudulla yhä vähemmän. Useilla tiekunnilla on vaikeuksia löytää aktiivisia toimijoita toimielimiin sekä teiden hoitoon. Toisaalta tiekuntien asioita hoidetaan hyvinkin leväperäisesti, koska ei ole tarkempaa tietoa yksityistielaista, johtaen erimielisyyksiin tieosakkaiden välillä. Kuntien ja valtion jatkuvasti niukkenevat avustukset pystyvät korvaamaan vain osan yksityisteiden tienpidon kustannuksista. Tärkeää olisikin välittää tiekunnille asiantuntevaa opastusta tien hoidosta ja perusparantamisesta. Tätä varten Etelä-Savossakin toimii jo useampia tieisännöitsijöitä, joiden palveluja monet yksityistiekunnat käyttävät jo. Mikkelin ammattikorkeakoululla on suunnitteilla yksityisteiden hallintoon, kunnossapitoon ja perusparantamiseen liittyvä hanke, jossa tiedonvälityksen keinoin lisätään tietoutta em. asioissa.

Kirjoittaja on Kati Kontinen, joka toimii Mikkelin ammattikorkeakoululla metsätalouden ja puualan tutkimuspäällikkönä.

Lisätietoja ja yhteystiedot:
Mikkelin ammattikorkeakoulu, tutkimuspäällikkö Kati Kontinen, 050 466 6656, kati.kontinen@mamk.fi