Niin kauan kuin hommat toimivat ja kaikki on hyvin, on tekemisen ilokin valtava. Energiaa tulee tekemisestä ja onnistumisesta. On ilo nousta aamulla töihin ja mukava palata kodin lämpöön töiden jälkeen. Vasikoita syntyy, ilmat ovat suotuisat puinnille, apuvoimia on tarjolla yksinyrittäjille ja asiakkaita käy. Rahaa tulee juuri sopivasti eikä yrittäjämaksuista ja verotuksesta tarvitse stressata. Yrittäminen on kivaa!

Aina ei kuitenkaan ole näin, itse asiassa melko harvoin. Päivittäin saamme kuulla uutisia tuottajahintojen leikkauksista ja verotuksen kiristyksistä. Uudet lait ja pykälät tuovat aina uusia paperisotia ja sopimuksia ja niistä selviäminen onkin oma haasteensa. Byrokratia vaatii lisää papereita, tarkempia kirjauksia ja uhkasakot sen kuin kovenevat. Näihin on tulossa helpotuksia, mutta ennen kuin ne näkyvät tavan tuottajalla tai pienyrittäjällä, kestää siinä aikaa, vaivaa ja rahaa.

Raha-asiatkaan eivät aina mene niin kuin on suunniteltu. Tuottajahinnat laskevat, sato mene pilalle ilmojen takia, ruokatrendit eivät tuekaan tänä vuonna omaa tuotantosuuntaa ja tuotteet jäävät myymättä. Vienti houkuttaisi ja saattaisi olla pelastus, mutta uskallus ei riitä. Apua ei oikein löydy ja vientikin vaatisi kunnon satsausta, omaa energiaa, paljon rahaa ja aikaa. Naapuriin avattiin juuri uusi kilpaileva yritys ja oman yrityksen kassan kilinä hidastuu ja hiljenee.

Puoliso sairastuu vakavasti, maailma romahtaa. Nyt on tehtävä töitä kahden edestä ja vain jaksettava. Aamu alkaa suorittamisella ja tekemisellä, päivä suoritetaan ja tehdään ja ilta loppuu suorittamiseen ja tekemiseen. Kun työt on saatu tehtyä työmaalla, jatkuvat työt kotona. Lapsillekin pitäisi antaa aikaa, jaksaa kuunnella koulupäivän kuulumiset ja viedä ehkä harrastuksiin. Puoliso tarvitsee huolenpitoa ja apua, ehkä myös kuuntelijaa. Puolisoa kuunnellessa ja auttaessa, on samalla tehtävä lapsille ruokaa ja autettava läksyissä. Illalla sänky kutsuu puolikuolleen ihmisen syleilyynsä ja antaa hieman energiaa seuraavaan päivään.

Joku päivä se sitten tapahtuu, oma maailma romahtaa. Ihminen ei vain yksinkertaisesti jaksa. Pää tyhjenee, mitään ei liiku päässä eikä kroppa ota käskyjä vastaan. Maailma pysähtyy! Sängystä ei pääse ylös, mitään ei pysty tekemään, työpaikan ovi jää aukaisematta ja työt tekemättä. Raha jää tulematta ja elanto saamatta. Yritys kaatuu tai joutuu pahimmassa tapauksessa jopa konkurssiin.

Tukiverkko harvenee useasti tässä vaiheessa ja ihminen jää täysin yksin. Pieni toivon kipinä on se, että puolisolla riittää voimia kannatella puolisoa, hoitaa kotia ja lapsia. Mutta puolisokin väsyy, pikkuhiljaa ja vähitellen.
Mitä meidän pitäisi tehdä, että emme tuohon asti ajautuisi? Kuinka me pystyisimme pitämään huolta itsestämme kaiken keskellä, että toimintakykymme ja ilomme säilyisi ja pystyisimme pitämään langat käsissämme?

Pro Agrian Työllistävä maaseutu-hanke pitää ajoittain Työhyvinvointipäiviä, joista saa apua ja eväitä arjen haasteisiin. Itse kävin tutustumassa päivän antiin ja sain evääksi päivästä apuja stressin hallintaan, ajan hallintaan, ruokavalioon, liikuntaan ja uneen.

Liitteenä työhyvinvointipäivän materiaalia arkesi avuksi. Lataa tästä

Pro Agria - työllistävä maaseutu