Mikä ruoan hinnassa olisi jotain ylimääräistä?

Kauppalehdessä oli juttu 10.4. otsikolla ”Ovatko kuluttajat oikeasti valmiita maksamaan ylimääräistä kotimaisesta ruoasta?” Jutussa haastateltavina olivat Keskon pääjohtaja Mikko Helander, Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pia Pohja ja Taalerin osakesijoitusjohtaja Mika Heikkilä.

Haastateltavat pohtivat koronakriisin vaikutusta elintarvikeketjun toimintaan sekä ruoan hintaan. Kaiken kaikkiaan anti jäi köykäiseksi vastausten osalta, mutta kysymyksiä se herätti.

Tyypillinen tapa keskustella ruoan hinnasta ja maataloudesta ylipäätään Suomessa on, että ruoan raaka-aineen tuottaja jätetään keskustelun ulkopuolelle. Niin myös tässä tapauksessa. Kaikki keskustelijat olivat niitä, joilla ei ole oma lehmä ojassa.

Toinen hämmentävä kysymys heräsi jo otsikosta. Miksi ruoan hinnassa olisi jotain ylimääräistä? Kuka tai, mikä taho on määritellyt, mikä on ylimääräistä? Onko jossain päätetty, että nyt ruoan hinta on oikealla tasolla ja sen päälle tuleva on kaikki ylimääräistä? Kenelle tuo ylimääräinen kuuluisi, jos kuluttaja sen haluaisi maksaa?

Suuressa osaa elintarvikkeita raaka-aineen osuus hinnasta on marginaalinen. Ruoan hinnan nousun tarvitsee myös olla marginaalinen, jos se käytetään suomalaisen raaka-aineen saannin varmistamiseen eli tuottajahintojen nostamiseen terveelle tasolle. Huoltovarmuudesta puhuminen on turhaa ja kansalaisten pettämistä, jos ei puhuta ensin maatalouden nykyistä paremmasta kannattavuudesta.

Kaupan keskusliikkeillä ruokakaupan osuus liikevaihdosta on huomattavasti pienempi kuin sen osuus liikevoitosta. Kauppa voittaa siten aina oli sitten taantuma tai nousukausi, koska ihmisten on pakko syödä. Varsinkin nyt koronakriisissä kaupan keskusliikkeillä on varmasti kova paine paikata muun myynnin pienenemistä entistä vahvemmin ruokakaupan avulla.

Jauhelihan vuosia jatkunut järjetön polkumyynti pilkkahinnalla on malliesimerkki vastuuttomasti toimivasta elintarvikeketjusta. Yhden kauppaketjun halu olla markkinajohtaja jauhelihan myynnissä hinnalla millä hyvänsä on jauhanut jalkoihinsa koko lihaketjun kannattavuuden. Kun koronan säikäyttämät kuluttajat ovat hamstranneet jauhelihaa, on tilanne pahentunut entisestään.

Viljatuotteissa raaka-aineen osuus kilpailee reikäleivän reiän ja oluessa pullonkorkin kanssa. Maitotuotteissa tuontijuustojen halpamyynnin seurauksena suomalaisesta maidosta tehdään entistä enemmän huonokatteista jauhetta. Tänä keväänä ei ruotsalainen ”uusi” peruna saata onneksi pilata kotimaan perunamarkkinoita tai ainakin toivotaan niin. Ja näitä esimerkkejä riittää joka tuoteryhmästä.

Jos Suomessa halutaan suomalaista ruokaa ja, mikäli Suomessa aidosti halutaan kantaa huolta huoltovarmuudesta, on ensin ratkaistava maatalouden kannattavuusasiat. Se ei tarkoita suurtakaan muutosta kuluttajahinnoissa.

Toisekseen se tarkoittaa paluuta terveellä pohjalla oleviin hintoihin vailla vastuuta olleesta halpuuttamiskaudesta Suomen elintarvikekaupan historiassa.

Yhdenkään kuluttajan ei siten tarvitse pelätä joutuvansa maksamaan ruoasta ylimääräistä. Jos ruoan hinnassa on ylimääräistä, se ylimääräinen on kaupan katteessa.