Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Pien-Toijolan museorakennusten katot kunnostetaan perinteitä kunnioittaen
Vihreän kullan kulttuuritien varrella, noin 20 kilometriä Ristiinan keskustasta Puumalan suuntaan sijaitsee Pien-Toijolan talonpoikaismuseo. Valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö on päässyt vuosikymmenien saatossa rapistumaan, mutta tänä kesänä museorakennusten katot saadaan vihdoin kunnostettua.
Ristiina-Seura luotsaa 100 000 euron hanketta, jossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talonpoikaismuseon rakennusten katot korjataan perinteitä kunnioittaen.
Se, että työt saadaan nyt aloitettua, oli pitkä prosessi ja vaati sinnikkyyttä.
Ristiina-Seura haki ja sai Leader-rahoitusta Pien-Toijolan kunnostamiseen 50 000 euroa vuonna 2022, mutta omarahoitusosuuden kerääminen oli haastavaa. Jopa hankkeen toteutuminen oli vaakalaudalla. Tilanne helpottui keväällä 2024, kun Etelä-Savon rahasto myönsi 40 000 euron avustuksen museorakennusten korjaamiseen.
– Riski, että koko Leader-avustus olisi jäänyt käyttämättä, oli suuri. Huhtikuun puolessa välissä saimme tiedon Etelä-Savon rahaston apurahasta, joka mahdollisti Leader-rahoituksen käytön. Mikkelin kaupunki lainaa meille välirahoituksen jälkikäteen maksettavan Leader-tuen saamiseen saakka, kertoo hankkeen alun haasteista Ristiina-Seuran puheenjohtaja Anne Hujala.
Ristiina-Seuran aktiivit eivät kuitenkaan vielä huokaise helpotuksesta. Edessä on paljon työtä. Pien-Toijolassa korjausvelka on kasvanut tasaisesti 1930-luvulta asti. Rakennuksia on paljon ja ne ikääntyvät koko ajan. Aiemmissa korjausurakoissa on tehty myös virheitä, ja niitä pitää paikata.
Arvokasta kulttuuriperintöä säilytetään talkoolaisten ja perinnerakentamisen ammattilaisten yhteistyönä
Pien-Toijolan tila on ollut Toijosen suvulla vuodesta 1672. Museoviraston suojelemaan kokonaisuuteen kuuluu 28 rakennusta 1700- ja 1800-luvuilta. Museoalueen ja rakennusten omistaja on antanut alueen museokäyttöön korvauksetta.
– Tämä on ainutlaatuinen ympäristö. Kaikki rakennukset ovat omilla alkuperäisillä paikoillaan, mitään ei ole siirretty. Museoviraston kanssa on myös sovittu, että tänne ei kerätä esineistöä muualta, vaan kaikki esillä olevat esineet ovat olleet tilalla käytössä, kertoo Ristiina Seuran varapuheenjohtaja ja työnjohtajana hankkeessa toimiva Jaakko Syrjäläinen.
Aluetta on jo alettu raivaamaan ja järjestelemään talkoovoimin. Talkootyön merkitys on suuri, ja se on osa hankkeen omarahoitusosuutta. Huopa- ja pärekattoja tulevat tekemään perinnerakentamisen ammattilaiset. Asiantuntija-apua saadaan museovirastosta, ja Savonlinnan maakuntamuseo valvoo töiden toteuttamista.
Malka- eli tuohikattoja on tilan rakennuksissa paljon. Tuohet on laitettu tilaukseen Virosta, sillä niitä ei saatu Suomesta. Tuohi toimii katon vettä pitävänä osana ja kestää kymmeniä vuosia. Malkapuut ja painopuut puolestaan alkavat lahota ajastaan ja niitä on vaihdettava säännöllisesti.
– Korjauksissa voidaan hyödyntää jonkin verran varastossa olevia ja Ristiinasta kerättyjä juureskoukkuja ja malkapuita. Pärekaton tekijät tuovat päreet tullessaan. Pärehöylää ei lähdetä tässä kiireessä pyörittämään, naurahtaa Saarinen.
Alun perin oli ajatus, että korjaustöiden ohella olisi tehty myös perinnerakentamisen koulutusta. Nyt tilanne on se, että katot on saatava kuntoon pikimmiten, joten koulutusta ei pystytä järjestämään.
Mikä sitten sai Ristiina-Seuran lähtemään näin mittavaan urakkaan?
Kaikkien toiveena on, että tulevaisuudessa museotoimintaa voitaisiin jatkaa ja turvata rakennusten ja kulttuuriperinnön säilyminen jälkipolville. Pien-Toijola on potentiaalinen matkailukohde Astuvansalmen kalliomaalausten ja Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen kanavien kyljessä.
– Tämä on ainutlaatuinen paikka esitellä viime vuosisatojen elämäntapaa. Vaikka tila on yksityisessä omistuksessa, se on myös osa paikallisten asukkaitten historiaa, tiivistää Ristiina-Seuran aktiivi Anna-Maija Juvonen hankkeen merkityksen.
Kattoremontin vuoksi museo on kesän 2024 suljettu yleisöltä. Katot tarkoitus saada korjattua vuoden 2024 loppuun mennessä.
Juttu on julkaistu aiemmin Veej’jakaja ry:n verkkosivuilla ja Maaseutu.fi-sivustolla.