Num-Torum -korut hohtavat energiaa
Teksti ja kuvat: Tiina Judén
Maaveden kylän vanhassa koulussa on noin 900 neliömetriä tilaa taiteelle.
Se on paljon. Se antaa ajatuksille siivet. Korutaiteilija Leena Hynysen ideoita siivittää vanhassa juhlasalissa soivan suomalaisen metallimusiikin voima. Suomen luonto ja Joroisten maaseutu toimivat energian ja inspiraation lähteenä. Koulun tiloissa häärii myös kolme suurta Dogo Argentino -koiraa.
Hynysen kiinnostus rikasta karhumytologiaa kohtaan antaa hänen koruilleen omaleimaisuutta ja historian havinaa. Eikä hänen tulevan korusarjansa nimi olekaan vähempää, kuin Kallohonka. Se pohjautuu suomalaiseen pakanakulttuuriin, jonka tapoihin kuului ripustaa karhujen kalloja puuhun, peijaisten jälkeen.
-Mielestäni korutaide on vähän kuin albumi, jonka biisejä ovat korut. Logot ovat sitten bändi, Hynynen hymyilee.
Nyt tekeillä oleva uusi Kallohonka-mallisto tulee käsittämään rannekoruja, sormuksia ja riipuksia. Kallohonka idea on lähtöisin 3D-tulostetusta karhun leukaluusta. Hynynen haluaa suunnitella ensin malliston valmiiksi, jotta sen voi valokuvata kokonaisuudessaan markkinointia varten.
-Mietin hyvin tarkasti, kuinka paljon tiettyyn sarjaan hopeakoruja tarvitaan materiaalia ja minkä verran tuotanto- ja toimitusaikaa. Tarkoitus olisi lanseerata Kallohonka-korut nyt keväällä.
Argentiinasta oppia korutaiteeseen
Viime vuosina korutrendeissä on ollut pinnalla rohkeus ja näyttävyys. Niitä on myös Hynysen käsistä lähtevissä koruissa. Rohkea on myös yksi kohderyhmistä: miehet, jotka pitävät raskaista koruista.
Kaiken pohjalla onkin Hynysen oma, rohkea elämänmuutos. Siihen liittyi irtisanoutuminen vakituisesta työstä tuontikaupan ja logistiikan palveluksesta sekä päätös lähteä opiskelemaan korutaidetta Argentiinaan kahdeksan vuotta sitten maaliskuussa.
-Korut ja taide ovat aina olleet tavallaan takaraivossani jo 90-luvulta lähtien, sillä olen harrastanut öljyvärimaalausta ja valokuvausta. Jo markkinointi-instituutin lopputyöni oli nimeltään ”Korun uusi olemus”.
Erityisen vaikutuksen Hynyseen teki Helsingin Design-museon nykykorunäyttely, joka edusti uutta taiteen lajia. Näyttely oli 90-luvun alussa ympäri maailmaa kiertävä Helen Drutt Collection of Contemporary Jewellery.
-Sain hyvällä tavalla jonkinlaisen ”kohtauksen”, että korut voivat olla myös esittävää taidetta ja poiketa valtavirrasta. Niitä voi tehdä mistä tahansa materiaalista ja ne voivat olla kannanottoja, Hynynen innostuu.
Päätös irtisanoutumisesta kehittyi pakollisen pysähtymisen kautta. Hynynen mursi solisluunsa modernin eteläkorealaisen taistelu- ja miekkailulajin Haedong Kumdo-treeneissä. Silloin jäi aikaa ajatella, mitä hän oikeastaan elämältään tahtookaan. Taide kutsui.
-Hain Argentiinaan kolmivuotiseen korusuunnittelu ja -markkinointikoulutukseen. Sanoin työsopimukseni irti. Laitoimme tavaramme vuokravarastoon ja parin kuukauden päästä pakkasimme jo laukkujamme ja lähdimme mieheni kanssa kohti Argentiinaa.
Myös Suomen Inarissa olisi ollut Hynyselle artesaanipohjainen vaihtoehtoinen koulutuspaikka. Värikäs ja lämmin Argentiina kutsui kuitenkin tuolloin helsinkiläispariskuntaa.
-Argentiina on hyvin taideorientoitunut paikka. Siellä tango soi ja jokaisessa kahvilassa on esillä taidetta, Hynynen kertoo.
Hynynen voitti kolme vuotta kestäneen koulutuksensa aikana kolme palkintoa opinnäytetöillään.
Joroisten härkää sarvista
Joroisten kunta tilasi Hynyseltä Joroisten härkä -liikelahjasarjan vuonna 2016. Tämä oli Hynysen ensimmäinen yksittäistilaus, johon kuului 40 hopeariipusta ja 100 hopeista härkäpinssiä.
Osa taiteilijan ajasta on mennyt myös vanhan koulun remontoimiseen. Nytkin valkoiseksi maalatut seinät hohtavat uutuuttaan galleriaksi suunnitellussa osassa suurta juhlasalia. Ikävä vesivahinko toi myös tekemiseen pakollista paussia, mutta antoi osaltaan taas mahdollisuutta osallistua Korutaideyhdistyksen kursseille ja seminaareihin.
Hynynen kertoo käyneensä myös kahden kuukauden pituisen hopeaseppäkurssin Meksikossa.
Num-Torum on saanut 36 prosenttia Rajupusu Leaderin investointitukea uusiin työkaluihin ja tarvikkeisiin.
-Korusepän hommaan kuuluu läjä epäonnistuneita vaha- ja hopeamalleja. Hopeat voi onneksi sulattaa ja tehdä niistä uudet versiot. Tässä työssä ei voi lannistua pienestä!
Lappeenrantalainen Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja ja itsekin korutaiteilija Jenni Sokura sanoi sen hauskasti eräässä kirjoituksessaan: Korutaide on nykytaidetta takeawayn muodossa. Korut ovat taidetta, jota voi kantaa mukanaan.
Kuvasarja Joroisten härän valmistamisesta:
Kuvasarjan kuvat: Leena Hynynen
