Visiona metsäkeijujen lampola

 

Kuvat ja teksti: Tiina Judén 

Pertunmaalla sijaitsevalla Porttikustan tilalla on meneillään muutosvaihe monellakin saralla.

Maanviljelijä Jari Liukkonen pyörittää tiluksillaan monitoimiyritystä. Kuminan viljely on jäämässä historiaan ja tila siirtyy luomuun, nurmeen ja heinään, sillä tilalle on ilmestynyt lauma lampaita. Liukkosella on myös autokorjaamo ja vuokramökkejä.

Pari vuotta sitten muutosvaihe käynnistyi myös siviilipuolella, kun Jarin pyörittämällä korjaamolla alkoi piipahtaa yhä useammin eräs Volvo, jossa oli aina vikaa. Tuon Volvon omisti Anni Kyyhkynen. Molemmat huomasivat melko nopeasti, että heillä taitavat olla ”biotoopit kohdallaan” ja oli syytä laittaa hynttyyt yhteen. Vuosi sitten Liukkonen rengasti Kyyhkysen ja Kyyhkynen toi tilalle mukanaan muutaman kesälampaan.

Nyt kihlaparilla on 25 lammasta ja ne kaikki ovat kainuunharmasta, tuota metsäkeijuksi kutsuttua suomalaista rotua.

Anni Kyyhkysestä taisi siis tulla lampuri kerta rytinällä. Hän on opiskellut maatilataloutta, mutta toimii myös koulutettuna hierojana.

Katras-hankkeesta potkua lampurin uraan

Ostettuaan lampaita Anni Kyyhkynen huomasi ProAgrian Katras-hankkeen ja soitti personalpaimen Sari Heltelälle, joka on ProAgrian lammastuotannon erityisasiantuntija Juvalta.

-Kyselin Sarilta puhelimitse, mistä tässä Katraksessa on oikein kyse ja sain puolen tunnin selostuksen asiasta, Anni Kyyhkynen nauraa. Sitten päätin, että tästä voisi olla hyötyä minulle.

Nyt Anni Kyyhkynen on osallistunut jo neljään koulutukseen, jotka ovat olleet nimeltään: Opi hoitamaan, Opi ruokkimaan, Katras kuntoon ja Uhkeat uuhet.

-Olen oppinut todella paljon ja hankkeesta on ollut iso apu minulle. Ilman tätä voisin sanoa, että olisin ehkä pulassa, Kyyhkynen kertoo.

Sari Heltelä toimii hankevastaavana Katras-hankkeessa. Hanketta toteuttavat ProAgria Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Hanketta rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja hankealueen ELY-keskukset.

-Lähtökohtana on, että niin kutsuttu ”personalpaimen” auttaa tilallista tekemään lammastuotannosta kuluttajalähtöisesti kilpailukykyistä ja kannattavaa. Katras-hanke kannustaa panostamaan johtamiseen, tuotantotalouteen ja yhteistyöhön muiden tilojen kanssa. Markkinointiin ja verkostoitumiseen pitää myös panostaa tänä päivänä, Heltelä lisää.

Kuluttaja haluaa kotimaista

Heltelän mukaan kuluttaja haluaa tänä päivänä kotimaista lammasta. Tietoa siitä, mistä lähituottajan lihaa voi saada, on siis lisättävä. Tänä päivänä lampuri ei pärjää yksin. Yhteistyötä tarvitaan. Siksi yhteiset lammaspäivät toisen lammasfarmin kanssa, tasting-tilaisuudet ja palautekyselyt ovat entistä tärkeämpiä.

Heltelä kyseleekin tilakäynnillä onko Porttikustan tilan visio tulevaisuudesta jo selvillä? Anni kertoo, että visiona on ”vaaleanpunainen” lampola.

-Karkeasti olen ajatellut luomua ja green care toimintaa. Elän vähän flowssa, mutta lähtökohtana on ajatus siitä, että tulevaisuudessa meillä olisi 50-100 uuhta, Kyyhkynen suunnittelee.

Kyyhkynen pitää kainuunharmaista, jotka ovat suomalaista, paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunutta alkuperäisrotua ja kuuluvat pohjoismaiseen lyhythäntäiseen lammasrotutyyppiin. Kainuunharmasta luennehditaan eloisaksi, uteliaaksi, ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi.

Kainuunharmaksen hedelmällisyysominaisuudet ovat myös erinomaiset ja Kyyhkysen oma tavoite on, että kolmen vuoden kuluttua lampaista alettaisiin saada tuottoa. Ensimmäisinä vuosina tuottoa ei tule, sillä rahaa menee investointeihin. Nyt pitää miettiä konseptia.

-Pitää pystyä myymään lampaan henki eli tarina, kainuunharmas soveltuu esimerkiksi nykymatkailuun, kuten paimenlomiin, jotka ovat nyt kysyttyjä, Heltelä kertoo.

Anni Kyyhkynen on kiinnostunut myös green carestä. Tilalla on suomenhevonen, suomen pystykorva, suomenvuohia ja kainuunharmaksia sekä vähän kanoja. Suomi-brändi kiehtoo siis jotenkin.

Asiakaskuntaa ja kohderyhmää pitäisi kartoittaa. Lihanleikkuullekin pitäisi miettiä tilan oma tyyli. Yhtä tärkeää on määrittää omalle työlleen ja lampaanlihalle hinta. Taljojen ja villojen hyödyntäminenkin on huomioitava.

Pässin aika

Hedelmällisyydestä puheenolleen Porttikustassa alkaa olla kiire kutsua pässi kylään. Anni Kyyhkynen on tutkinut kalenterista, milloin olisi hyvä aika karitsoille. Uuhi on tiineenä noin 5 kk ja Anni toivoisi karitsoja syksyksi. Sari Heltelä puhuu härnäripässin roolista ja tarpeellisuudesta, vaikka suomenlampaat ja kainuunharmakset ovatkin hyvin hedelmällisiä ja kuulemma kiihkeitä. Pässit astuvat jo kolmen kuukauden ikäisenä.

-Pässille laitetaan astutusvaljaat, joissa on paikka merkkiliidulle. Kun pässi on käynyt kylässä, näkyy uuhen villoissa merkki, Heltelä kertoo.

Sari Heltelä kertoo, että lampurin on arvostettava omaa tuotantoaan ja syötettävä lampaille hyvää rehua.

-Oikeisiin asioihin panostaminen ja osaaminen ovat lampurin tärkeimmät resurssit. Kannattavuus lähtee jo pellosta ja oman rehun tuotannosta. Sato on korjattava oikeaan aikaan, tarpeeksi nuorena ja niittoa ei saa tehdä liian syvältä. Lammas tarvitsee sulavan rehun.

Tilakäynnillä Heltelä tarkistaa Kyyhkysen kanssa lampolan ja miettii muutostöiden mahdollisuuksia ja tilaratkaisuja. Lisäksi hän tutkii lampaiden villoja ja opastaa nuorta lampuria villanlaadusta. Kahvipöydässä mietitään sitten kehittämistarpeita ja johtamisindeksiä. Sitten tehdään tuloskortti, joka on yksi hankkeen päätyökaluista. To do -listalle merkitään ensimmäiseksi tehtävät asiat. Heltelä voi antaa myös Neuvo2020-tunteja tuotantoeläinten hoitoon.