Maailmassa pysyvää on vain MUUtos 

Viime aikoina on Koskelankin radiosta ja nettilehdistä luettu ja kuunneltu uutisia, jotka ovat pistäneet koko maailman sekaisin. Tuo joka tuutista vastaan puskeva korona on sekoittanut myös meidän eloa.

Etäkoulu, miehen etätyö, etäkokoukset ja kaikkien harrastusten loppuminen ovat pistäneet arjen uusille urille. Kavereille on vain soiteltu tai viestitelty ja pyritty pysymään omassa porukassa. Mummollakaan ei saa käydä enää herkullisilla karjalanpiirakoilla tai iltasaunassa, vaan olemme pyrkineet näkemään vain pihalla lenkkeilyn merkeissä.

Onneksi täällä meillä on kumminkin tilaa, jäällä avaruutta ja metsässä rauhaisaa suojaa. Mahdollisuuksia siis edelleen harrastaa ja viettää aikaa mielekkäissä puuhissa.

Navettaan tämä maailman häslinki ei ole vielä oikeastaan juuri ulottunut. Lypsyllä käydään aamulla ja illalla. Rehut jaetaan ja vasikat hoidetaan. Lehmät haaveilevat selvästi jo laidunruohosta keväisten tuulahduksien pyyhkäistessä sisälle navetan avoimista ovista ja ikkunoista. Rutiinit säilyvät ja hommat pyörivät ainakin niin kauan kuin me hoitajat pysymme tolpillamme. Kriisitilanteita varten meillä on muiden tilojen tapaan varasuunnitelma, mistä apua pyydetään ja miten työt silloin hoidetaan.

Muun maailman muutos ei siis yksittäisen Muun elämää juuri hetkauta. Niiden elämää rytmittävät enemminkin ikäkausiin ja vuoden aikoihin liittyvät tapahtumat. Maailman murheet, rajoitukset tai ahdistukset eivät niiden ajatuksissa pyöri, vaikka radio niistä navetassa päivästä toiseen höpötteleekin. Täysi pötsi, lypsy ja pehmeä peti riittävät. Voi vain keskittyä märehtimään ja nauttimaan elämästä.

Neiti Ruukin on kasvanut nyt niin isoksi, että kolmen kuukauden rajapyykki saavutetaan ihan piakkoin. Meidän tilalla tämä tarkoittaa muiden luomutilojen tapaan sitä, että maitojuottokausi tulee pikkuhiljaa päätökseen. Täytyisi olla märehtijä ja pärjätä säilörehulla sekä vasikkamureella. Ruulle tämä tulee olemaan helppoa, se on kasvanut ja kehittynyt hyvin. Siitä on kasvanut muutoinkin iso, utelias ja reipas vasikka, joka solahtaa uuteen elämänvaiheeseen helposti.

Itselle tämä kaikki maailman muuttuminen on ollut paljon Ruuta ja muita navetan asukkeja rankempaa. Arjen muuttumisen lisäksi on tämä kaikki henkinen stressi. Rajoitukset ja kiellot tuntuvat inhottavilta. Ahdistaa päivittäin ja epätietoisuus tulevasta mietityttää.

Lisääntynyt kotiaika on kyllä pistänyt miettimään elämää ja sen murheita, omia suunnitelmia ja asioiden tärkeysjärjestystäkin.

Ehkä aina ei tarvitsisi olla niin monessa mukana ja elämä kotonakin voi olla ihan hyvää. Murheitakin on monen tasoisia, pienimmistä voisi selvitä vähemmälläkin murehtimisella. Pitäisi muistaa, että vielä on kuitenkin kaikki hyvin. 

Lehmiltä voisi olla hyvä ottaa opikseen tuosta hetkessä elämisestä, huomisesta emme kuitenkaan tiedä eikä eiliseen enää voi vaikuttaa. Eläkäämme siis nyt ja tässä ja otetaan huominen vastaan sellaisena kuin se tulee muutoksineen päivineen.

Kirjoittaja Kukka-Maaria Kärki  on Koskelan luomumaitotilan emäntä. Blogissaan hän kertoo maitotilan kuulumisia ja seuraa jouluvasikka Ruun arkea ja juhlaa. Tila sijaitsee Sulkavalla.