Ääripäiden elintarvikeketju
Suomessa oli viime vuonna noin 45 000 maatilaa. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tietojen mukaan tänä vuonna maatalouden työajan tapaturmavakuutuksen piirissä on reilut 75 000 maatalousyrittäjää. Tämän voidaan katsoa sisältävän kutakuinkin kaikki sekä pää- että sivutoimiset viljelijät.
Viljelijöiden keski-ikä on 53 vuotta ja joka kolmas viljelijä on yli 60 -vuotias. Alle 35 -vuotiaita on vain kahdeksan prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 14 000 tilaa eli 25 % maatiloista on lopettanut toimintansa.
Täytyy myöntää, ettei ole kovin hyvin nukuttanut tänä vuonna. Syitä on useampi, mutta työasiat päällimmäisinä. Ja niistä päällimmäisinä jäsenten taloudelliset huolet maatalouden heikon kannattavuuden sekä erittäin hankalan kesän takia.
Hyvä puoli valvomisessa on, että joskus tulee ideoita, joita kannattaa harkita vielä päivänvalossakin. Ja edunvalvonnassa.
Vaikka kuva maatalouden tilanteesta onkin varsin kirkas, edunvalvonnan tehokkaan tekemisen tueksi tarvitaan aina hyvät perustelut. Jokainen osaa olla jotakin mieltä milloin mistäkin asiasta, mutta mielipiteen lisäksi on hyvä olla todennettua tietoa.
Tässä tapauksessa MTK:n jäsenten tilanteesta viestimisen tueksi tuli aamuyön tunteina ajatus kannattavuuskyselystä luottamushenkilöillemme.
MTK:lla on laaja luottamushenkilöverkosto paikallisten MTK-yhdistysten kautta, joissa johtokunnissa on yhdistysten yleisissä kokouksissa jäsenten itsensä valitsemia jäseniä. Tällä tavoin nämä henkilöt edustavat laajalti jäsenkuntaa niin maantieteellisesti kuin eri tuotantosuuntien osalta.
Teemme tiivistä yhteistyötä erityisesti Itä- ja Keski-Suomen MTK-liittojen kanssa, mutta useissa asioissa myös Kaakkois-Suomen suuntaan. Kannattavuuskysely suunnattiinkin lopulta kaikkien näiden MTK-liittojen luottamushenkilöille ja vastauksia saatiin lähes 200, joista Etelä-Savosta lähes 60.
Tulokset eivät olleet yllättäviä. Taloudellista tilannetta kuvasi välttäväksi tai heikoksi yli puolet kaikista vastaajista, Etelä-Savon osalta peräti kaksi kolmesta vastaajasta. Yksikään vastanneista ei valinnut vaihtoehtoa erittäin hyvä ja vain 11 % piti tilannetta hyvänä, niin kaikista kuin eteläsavolaisista vastaajista.
Maksuvalmiusongelmat ovat tällä hetkellä akuutein tilanne maatiloilla läpi Suomen ja vuoden loppua kohti tilanne näyttää pahenevan. Kyselyssä hieman yli puolet kaikista vastaajista ja vain reilut kolmannes eteläsavolaisista ilmoitti voivansa maksaa kaikki laskut ajallaan. Loput joutuivat lykkäämään joitakin tai merkittävän osan laskujen maksuista.
Se, mikä ei ainakaan helpota unettomuutta sen enempää omalla kohdalla kuin monien vastaajien avoimissa vastauksissa tuomien tuntemusten perusteella oli, että lähes puolet kaikista vastaajista ja lähes kaksi kolmesta eteläsavolaisesta vastaajasta näki tilanteensa vain heikkenevän lähitulevaisuudessa.
Kun edelliseen lisätään se, että usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin tilan kannattavuuden parantamiseksi on hyvin alhaisella tasolla, ollaan yhtälössä, joka vaatii toimia kaikilta mahdollisilta tahoilta.
Avoimissa vastauksissa käy hyvin ilmi, että tiloilla on tehty runsaasti erilaisia tuotannon tehostamista ja sitä kautta kannattavuutta parantavia toimia. Näiltä on vain vedetty matto jalkojen alta, kun kustannukset ovat juosseet edellä karkuun.
Yhtälö on kutakuinkin mahdoton, kun samaan aikaan yritetään maksaa vanhoja velkoja pois, tuotantoa pitäisi koko ajan kehittää ja surkea satovuosi aiheutti kulut, mutta tuotot jäivät tulematta.
Tässä tilanteessa kyky panostaa ensi vuoteen on taloudellisesti heikko ja myös usko on vahvasti koetuksella. Viljelijät kokevat jääneensä yksin ongelmiensa kanssa. Tilannetta ei helpota, että politiikan ja puoluepolitiikan puolelta halutaan maatalouspolitiikkaa ohjata kaikkeen muuhun kuin ruoan tuottamiseen.
Monella tilalla harkitaankin joko lopettamista kokonaan tai toiminnan ohjaamista ns. hömppään ja humppaan. Jos ruoan tuottamisesta ei makseta, tehdään sitä, mistä maksetaan. Tosin niillä toimilla ei toimeentulon saaminen kasaan ole helppoa eikä politiikan jatkuvuuteen voi luottaa.
MTK on esittänyt niin lyhyen kuin pitkän aikavälin toimenpiteitä maatalouden tilanteen korjaamiseksi, löytävät tekstin lopusta.
Kaikkien on hyvä tiedostaa, että MTK ei istu niissä pöydissä, joissa tuottajahinnoista tai tuotantopanosten hinnoista päätetään. Niistä päätetään valtaosin tuottajien omistamissa yrityksissä.
Hulluinta on, että kilpailulainsäädäntö rajaa MTK:n keskusteluvaran lähinnä joutavista puhumiseen tuottajahintojen osalta. Silti tuottajahinnoista pitää ja niistä tullaan puhumaan, se on täysin selvä asia.
Savon Sanomien pääkirjoituksessa 12.10.2021 kirjoitetaan: ”Pitkällä tähtäimellä maatilojen kannattavuuskriisin avain on markkinoilla eli kuluttajien käsissä. Heidän valintansa lopulta ratkaisevat, saavatko tilalliset maidosta, lihasta ja viljoista sellaisia hintoja, että he voivat suoriutua velvoitteistaan. Tietoisuuden ruokamarkkinoiden hädästä pitäisi siksi ulottua kotitalouksiin asti, mutta suuri yleisö kuulee ja näkee asiasta valitettavan vähän, kun muut aiheet ohittavat ne helposti.”
Liekö mikään ihmiselolle välttämätön toimiala jäänytkään yhtä vähälle huomiolle niin mediassa kuin päätöksenteossa, saati elintarvikkeita myyvien kauppaketjujen ylimmässä johdossa kuin ruoan tuotanto eli maatalous. Uusi Prisma vaikuttaa Mikkelissäkin olevan kuin jumalan lahja, vaikka lähinnä tulee mieleen temppeli, josta nykyajan rahanvaihtajat ja kyyhkysten myyjät ovat tehneet rosvojen luolan.
Suomessa on reilut 300 000 ruoka-apua käyttävää ihmistä vuosittain. Luvussa saattaa olla samoja ihmisiä useampaan kertaan, mutta suuruusluokka on tällainen. Suomessa on tekstin alussa mainittu noin 75 000 maatalousyrittäjää. Molemmat saavat EU:lta tukea, toiset ruoan tuottamiseen ja toiset sen syömiseen.
Jotakin on pahasti pielessä, kun suurimmassa hädässä ovat niinkin sivistyneessä valtiossa kuin Suomi elintarvikeketjun alku- ja loppupää. Se, mikä on pielessä, on näiden ääripäiden välissä, teollisuudessa, kaupassa, politiikassa, politikoinnissa ja päättäjissä.
Ruoka-avun tarve ei häviä maatalouspolitiikan avulla. Ruoka-avun tarve ei ole loppunut sillä, että maataloudesta on tehty kannattamatonta. Ruoka-avun tarve häviää aivan muiden politiikkatoimien alueilla.
Maatalouspolitiikan tehtävä on turvata ruoan tuottaminen Suomessa. Nykyisessä maan hallituksessa vaikuttaa siltä, että tästä on kiinnostunut vain yksi ministeri. Muut näyttäytyvät joko välinpitämättöminä, tietämättöminä tai vihamielisinä maatalouden harjoittamisen edellytysten turvaamisen suhteen.
Jos yhteisistä asioista on päättämässä yhden asian ajajia, jotka ottavat etuoikeudekseen valita monimutkaisista poliittisista ja yhteiskunnallisista yhtälöistä vain yhden, sen itselle rakkaan ja mieleisen muuttujan, olemme tuhon tiellä.
Tie helvettiin on nimittäin päällystetty hyvillä aikomuksilla. Eikä täällä maalla se ole edes päällystetty.
MTK:n esittämiä keinoja tilanteen korjaamiseksi
Pitkän aikavälin toimet elintarvikeketjun rakenteellisten ongelmien poistamiseksi:
-Elintarvikemarkkinalain muuttaminen neuvotteluvoiman tasaamiseksi: MTK esittää, että lakia muutetaan. Päivittäistavarakaupan hinnoittelujakson enimmäisaika tulee säätää kahdeksi kuukaudeksi ja kilpailuttaminen saa tapahtuu aikaisintaan kaksi kuukautta ennen hinnoittelujakson alkamista.
-Kotimarkkinariippuvuutta tulee vähentää ja hyödynnettävä kansainvälisten markkinoiden lisäarvomahdollisuudet.
-Elintarvikealan tutkimus- ja kehittämistyöhön tulee lisätä resursseja lisäarvon kasvattamiseksi.
-Riskienhallintatyökaluja tulee kehittää lisää: satovahinkovakuutukset, hintariskityökalut jne.
-Kuluttajien luottamusta kotimaisiin elintarvikkeisiin tulee ylläpitää ja vahvistaa.
-Kustannuksia alentavat ja niiden nousua ehkäisevät toimenpiteet tutkimusta ja neuvontaa hyödyntämällä sekä vaikuttamalla valtiovallan päätöksiin.
Lyhyen aikavälin toimet akuutin maksuvalmiuskriisin ylipääsemiseksi:
-Lainojen uudelleenjärjestelyt, lyhennysvapaat ja muut toimet rahoittajien kanssa.
-Maksuvalmiuslainat Makeran takauksilla. Lainsäädäntö tähän jo on, mutta tarvitaan päätös haun avaamisesta ja määräraha takausmäärälle.
-Tukimaksatusten nopeuttaminen – ei tuo lisärahaa, mutta auttaa tilojen maksuvalmiuteen tässä hetkessä.
-Suorat kriisituet maataloudelle – vaatii poliittisia päätöksiä.
-Teollisuuden on välttämätöntä onnistua aiempaa paremmin meneillään olevissa alkuvuoden 2022 valikoima- ja hintaneuvotteluissa kaupan keskusliikkeiden kanssa – teollisuudella on nyt näytön paikka osoittaa olevansa suomalaisen viljelijän asialla.
