Aloittaisinko luomuviljelyn?

Millaisen tilan haluan tulevaisuudessa? Miten haluan kehittyä? Näistä kysymyksistä kaikki alkoi.

Ajatus luomuun siirtymisestä oli pyörinyt mielessäni jo useamman vuoden. Siitä on keskusteltu paljon muiden luomuviljelijöiden kanssa ja olen saanut aina hyviä ajatuksia mietittäväkseni.

Ensimmäiset kunnon tunnustelut luomusta tehtiin ProAgrian neuvojan Tero Tolvaisen kanssa syksyllä 2016. Silloin teimme Neuvo 2020 -palvelun kautta kartoituksen luomuun siirtymisestä. Mietimme aluksi vain kasvinviljelyn siirtämistä luomuun.

Kartoituksesta saatiin raportti, jonka pohjalta pystyin aloittamaan luomutuotannon soveltuvuuden miettimisen. Silti ei vain meinannut löytyä sopivaa yhtälöä, kuinka yhdistää tavanomaisen kananmunantuotannon luomupeltoviljelyyn.

Luomukanalan perustaminen ei ollut mahdollista, koska nykyinen kanala on sen verran uusi ja sen muuttaminen luomuksi ei ole taloudellisesti hyvä ratkaisu. Eikä nykyisen rinnalle ole mahdollista rakentaa toista kanalaa luomuun.

Tähän asti meidän pelloilla on tuotettu viljaa kanoille ja kuminaa myyntiin. Luomuun siirtyminen tuo kuitenkin pelloille paljon nurmea, jota ei kasvituotannossa pystyisi hyödyntämään muuten, kuin viherlannoituksessa.

Halusin löytää myös nurmialalle hyvän käyttötarkoituksen. Silloin ajatuksiini nousivat naudat. Siltikään kaikki asiat eivät tuntuneet osuvan kohdalleen.

Viime keväänä peltotöissä palapelin palaset alkoivat, vähän yllättäen, loksahdella paikoilleen. Siinä traktorin pukilla istuessa soittelin kollegalleni ja mietiskelimme tätä luomuasiaa. Puhelu päättyi, mutta kohta hän soittikin takaisin ja sanoi, että heillä voisi olla tarjolla Highlandeja. Olivat nimittäin muuttamassa tuotantosuuntaa. Tuon puhelun jälkeen moni asia yhtälössä alkoi löytää paikkansa.

Mietin siinä asiaa itsekseni jonkun aikaa ja viimein esitin suunnitelmani puolisolleni Alenalle. Häneltä tuli paljon hyviä kysymyksiä monista käytännön asioista, mutta niihin useimpiin löysimme ratkaisun. Ajatus alkoi tuntua mahdolliselta. Tässä vaiheessa kerroin suunnitelmista myös vanhemmilleni. He jäivät luopumistukieläkkeelle 2014, mutta ovat vielä suurena apuna tilalla. Näillä eväillä aloitimme selvitystyön siitä, onko Ylämaankarjaa mahdollista ottaa meille.

Ensimmäisinä hommina olin yhteydessä Ely-keskukseen ympäristöluvista. Ympäristölupa-asia ei ollutkaan ihan heti selvä juttu, koska kanalan vuoksi tilalla on Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa. Sattui vielä olemaan kesäloma-aika, joten oikean henkilön tavoittaminen oli hieman hankalaa, ja yhdessä vaiheessa tuli jo tunne, että koko suunnitelma tulee haudata. Sitten kun tavoitin oikean henkilön, niin parin päivän jännittämisen jälkeen tuli tieto, että en tarvitse päivittää ympäristölupaa, ja voin viedä asiaa eteenpäin. Jos ympäristölupa olisi pitänyt päivittää, niin siinä olisi mennyt arvion mukaan noin 10 kuukautta ja silloin eläinten hankkiminen olisi vaikeutunut.

Sitten alkoi Ylämaankarjan kasvattamisen opettelu. Naudat sinänsä olivat tuttuja eläimiä, koska meillä on ollut lypsykarjaa vuoteen 2004 asti. Highlandien kasvattamisen saloihin meitä opasti Arto Karila ProAgriasta. Hän on jo pitkän linjan Highland-tilallinen. Kävimme vierailemassa hänen tilallaan ja siellä tutustuttiin ruokintaan, hoitoon ja aitaukseen. Teimme hänen kanssaan myös laskelmia kannattavuudesta ja mietimme, miten eläimet kannattaisi sijoittaa meidän tilallemme.

Arto kävi myös meillä paikan päällä miettimässä ja neuvomassa laitumia ja niiden aitaamista. Laidunalojen miettimisessä olikin hommaa, koska nurmialaa ei ollut paljoa. Vain vähän laitumia hevosille. Ne saatiin kuitenkin soveltumaan ylämaankarjalle, kun niiden kylkeen otettiin metsälaitumia. Näin saimme riittävät talvilaitumet.

Ensi keväänä eläimet siirtyvät laiduntamaan luonnonhoitopelloille. Keväällä kylvetään sitten lisää laitumia ja rehunkorjuualat. Alena aloitti myös Highland cattle naudanlihantuotannossa -kurssin Ilmajoella, joten sieltäkin on tulossa paljon uutta tietoa rodusta ja sen erityispiirteistä.

Syyskuussa 22. päivä saapuivat ensimmäiset Haikut ja Outi Kiesilä ProAgriasta kävi opastamassa nautarekisterin ylläpitoa. Ja heti perään alkoi luomuasioiden miettiminen ihan toden teolla. Pidimme yhteispalaverin Teron ja Ely-keskuksen Marja Pulkkisen kanssa täällä tilalla. Siellä pohdimme porukalla luomuun siirtymiseen liittyviä asioita ja käytiin läpi ensi vuoden aikataulua sekä mietittiin niitä asioita, joihin tulee erityisemmin kiinnittää huomiota. Kävimme myös kiertämässä tuotantotilat ja eläimet läpi.

Joulukuun alussa Tero tuli käymään ja teimme luomuun tarvittavan viljelykiertosuunnitelman sekä ensi vuoden viljelysuunnitelman. Alkuvuodesta edessä on vielä Teron kanssa luomusuunnitelman teko ja luomukurssi, jonne olemme jo ilmoittautuneet.

Luomuun siirtyminen alkaa vuoden 2018 alusta. Siirtymävaiheen tulisi päättyä 2020, jolloin tila on sitten luomutila Ylämaankarjan ja peltojen osalta. Kananmunantuotanto jatkaa tavanomaisena tuotantona. Sen tulevaisuutta pitää tarkastella hieman myöhemmin, mutta nyt mennään yksi asia kerrallaan ja katsotaan miten hommat alkavat sujua.

Luomutuotannon aloittaminen tuo mukanaan monia uusia asioita. Itselle ehkä se hankalin asia on ollut päätöksen tekeminen. On tietysti ollut hyvä, että asioita on tullut kypsyteltyä mielessä jo pitkän aikaa ja niistä on tullut keskusteltua paljon muiden kanssa.

Näin ennakkokäsitykset ovat muuttuneet realistisiksi ja tietoa on saatu monesta paikasta. Juvalla on ollut myös hyvä yhteishenki viljelijöiden välillä.  Luomu ym. viljelyasioista on voinut puhua avoimesti ja ajatuksia on saanut vaihdettua puolin ja toisin.

Omalla kohdalla haasteellisimmaksi koen tällä hetkellä tavanomaisen ja luomutuotannon yhdistämisen. Ja tuohan luomu mukanaan jokavuotisen luomutarkastuksenkin. Monet muutkin asiat mietityttävät, mutta onhan sitä selvitty tännekin asti, niin eivät nekään voi olla ylitsepääsemättömän vaikeita asioita. Ne vaativat vain uuden opettelua. Käytännön asioihin on minusta ollut helppo löytää neuvontaa.