Ruokaturva alkaa omasta maasta
Suomessa käydään kovaa keskustelua koronan aiheuttamista toimenpiteistä ja niiden seurauksista. Osa keskustelijoista vaikuttaa unohtaneen, että kyseessä on globaali pandemia, joka vaikuttaa kaikkiin. Toki toisiin enemmän, toisiin vähemmän.
Ei maailmassa, edes kommunistisissa kokeiluissa, mikään ole koskaan mennyt tasan. Ei myöskään Suomessa. Tällaisessa tilanteessa kenenkään elämä ei voi jatkua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä joutuu antamaan tilaa ja me on silloin suuremmassa roolissa.
Korona on edelleen akuutti eikä ote auta herpaantua. Moni vertaa kuolleiden määrää tavalliseen kausi-influenssaan ja ihmettelee ”paniikkipandemian” saamaa huomiota. Voisihan tilannetta sitten verrata vaikka tapaturmiin tai liikennekuolemiin.
Koronakuolemia on Suomessa vähän, koska rajoitustoimilla on niitä pystytty estämään. Joidenkin mielestä tämä on tullut liian kalliiksi. Mikä lie hyväksyttävä hinta ihmisen elämälle?
Ja korona taitaa olla ainoa kuolemaan johtava tarttuva tauti Suomessa, johon ei ole rokotetta tai muuta ennalta ehkäisevää hoitoa. Siksi lepsuiluun ei ole varaa, eikä syytä.
Globaali ongelma
Pohjois- ja Etelä-Amerikassa korona on levinnyt elintarviketeollisuuden laitoksiin. Seurauksena maatiloilla on maidon kaatamista maahan ja eläinten pakkoteurastuksia. Afrikkaa on jo ennen koronaa vitsannut suorastaan raamatullisiin mittakaavoihin kasvanut heinäsirkkojen invaasio.
Myös Euroopassa on mm. maidon keräilyä rajoitettu markkinoiden sekaannuksen takia. Yhdysvalloissa pula kotieläintuotteista voi olla edessä viikkojen sisällä. Osassa Afrikkaa ja Aasiaa nälänhätä on eskaloitumassa nopeaa vauhtia.
Kuka korjaa sadon?
Koko EU:n alueella merkittävä osa puutarhatuotteiden tuotannosta perustuu ulkomaiseen työvoimaan. Tämä työvoima on jo vuosien, jopa vuosikymmenten ajan tullut Itä-Euroopasta. Suomeen lähinnä EU:n ulkopuolisista maista, muualle EU:n alueelle entisestä itäblokista, nykyisistä EU-jäsenmaista.
Osassa Välimeren maista tuotanto perustuu laittomaan ulkomaiseen työvoimaan ja mm. Italiassa on käyty keskustelua jopa 600 000 laittoman työntekijän aseman laillistamisesta koronakriisin takia.
Joku voisi kuvitella, että EU:ssa pelataan samoilla säännöillä, mutta joku syyllistyy silloin naiviuteen. Laiton työvoima on halpaa eikä sen oikeuksista tarvitse välittää. Suomessa toimitaan yhteisesti sovituilla säännöillä ja lakeja noudattaen.
Ruokaturvaa ei ole ilman maataloutta
Olemme saaneet kuulla rauhoittavia viestejä ruoan riittävyydestä. Totta onkin, ettei meillä ole pula heti kohta odottamassa. Joitain huomiota kuitenkin.
Ensinnäkin ruoka on yhtä kuin maatalous. Toiseksi kasvukausi on vain kerran vuodessa. Kolmanneksi maatalouden kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Ja neljänneksi meidän on syötävä (ruokaa) myös ensi talvena, ensi vuonna ja sitä seuraavina vuosina. Se, että meillä on ruokaa tiedossa ensi syksyyn saakka ei riitä.
Ruoka ei toki ole vain pelkästään maataloutta, yhtälössä on pari muutakin muuttujaa. Maatila ei pysty toimimaan ilman työvoimaa (mikä on valtaosin Suomessa yhtä kuin viljelijä), energiaa, rehuja, siemeniä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, koneita, varaosia, tietoliikenneyhteyksiä sekä lukuisaa joukkoa erilaisia tuki- ja ostopalveluja, muutamia mainitakseni. Näistä osa tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, mikä heikentää huoltovarmuutta ja ruokaturvaa.
Täysin omavaraiseen ruokaketjuun on Suomen kaltaisessa maassa erittäin vaikea päästä. Nykyistä parempaan tilanteeseen kyllä. Suomessa on esimerkkejä huonoista päätöksistä, kuten mm. lannoiteteollisuuden ja maatalouskaupan myymisestä ulkomaisille toimijoille.
Suomi myytävänä -mentaliteetin aika on ohi ja on tehtävä kaikki mahdolliset toimenpiteet, joilla yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset toimet ja toimialat ovat niin omavaraisia kuin mahdollista. Myös päätöksentekovallan osalta.
Ruokaan, huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan kohdistuvan vähättelevän retoriikan aika on koronan myötä ohi, pysyvästi. Suomi ei tarvitse yhtään sellaista päättäjää, pakinoitsijaa eikä virkamiestä, joka ei tätä ymmärrä.