Joka paikan höylä

Meissä ihmisissä on tyyppi, joka löytää itsensä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kaikki uusi ja ihmeellinen kiehtoo, eikä ”tämä on liian pelottavaa” kuulu sanavarastoon.  Kyllä, sopii ja voin osallistua sitä vastoin kuuluvat. Tuolle ihmistyypille on ihan normaalia lähteä tältä istumalta kylmiltään hiihtämään kilpaa vaikka Sarajevoon metsäalan EM-hiihtoihin ilman, että olisi koskaan aseeseen koskenut. Samalle ihmiselle osallistuminen SM-kisoihin tai mihin tahansa ultramatkoille lähes lajissa kuin lajissa on aina mahdollista, jos vain kysytään. Mikäs siinä, kyllähän se järjestyy!

Luottamushommia saattaa olla jo joka sormelle, mutta noh, kyllähän yksi vielä tuolle varpaalle menee. Opiskelu onnistuu aina, kyllä voisin osallistua, kuulostaa kiinnostavalta, ovat aika tyypillisiä tokaisuja. Pienemmätkin kissanristiäiset onnistuvat, ja voi, olisi niin kiva nähdä teitäkin! Kisailuun tai muihin haasteisiin haastaminen tehoaa tähän ihmistyyppiin aina.

Ehkä jo arvaatkin, että kyse on minusta. Joka paikan höylästä, joka tässä yksi päivä ymmärsi, miksi tykkää niin kovasti olla maajussi.

Tässä työssä saa ihan luvan kanssa olla joka päivä joka paikan höylä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, eikä koskaan aamulla herätessä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

Vastassa voi olla aamuyöllä neljän aikaan möykkäävä lehmälauma oman ikkunan ja naapurin kasvimaan maastoissa. Tähän laidunkauden alkuun mieleeni putkahti yllättäen tällainenkin kaukainen esimerkki. Totean vain, että lannoittivatpa samalla edes. Toisinaan taas aamut voivat alkaa leppoisasti lehmien kanssa navettakujaa auringon nousussa tepastellen ja vihellellen.

Tässä työssä tehtävät eroavat melkoisesti toisistaan. Välillä manaillen selvästi miehille suunniteltujen hydrauliletkujen parissa taistellessa tai lehmän lantaa lantakoneesta viidettä tuntia kaivaessa. Näistä on omakohtaista kokemusta ja vähän liian läheisessä muistissa onkin!

Toisinaan istutaan selkä vääränä toimistohommissa koettaen ymmärtää jonkun uuden, niin kätevän ohjelman niksejä ja kikkoja, jotta saataisiin hakemukset ja ilmoitukset tehtyä oikeaan päivään mennessä. Joskus perehdytään loputtoman paksuihin paperinivaskoihin, joiden kiemuraisista lauseista pitäisi saada selkoa. Oliko kyseinen asia nyt sallittua tässä teidän tilanne tapauksessa? Onko tilanne tämä, tuo vai se? Kuinka asia tulisi hoitaa, jos tilanne kuitenkin muuttuu sellaiseksi tai tällaiseksi? Niin, ja muistathan huomioida myös sen toisen kohdan alakohdan vaikutuksen. Kaiken edellisen voi kuitenkin poissulkea se toimenpide, jonka olet jo valinnut tuolla aiemmin…  Lomakkeiden pyörittely on joskus kovin kimuranttia.

Voi olla myös, että päivän hommiin kuuluu siivousta, tiskausta tai järjestelyä, sitä maatilan ja eläimien kanssa loputtomalta tuntuvaa hommaa. Palkintona saat nauttia siisteydestä juurikin sen viisitoista minuuttia, ennen kuin otat huiskajat takaisin navettaan.

Tärkeänä osana on myös peltojen viljelynikseihin perehtyminen, siinäkään ei ihan heti mielenkiinto lopu. Kun olet muka yhden asian oppinut, iskee kaatosadekesä tai jumalaton kylmyys, jotka tekevät tyhjäksi kaikki suunnitelmasi. Tärkein osuus tehdään ehkä kuitenkin tässä työssä eläinten parissa ja niitä tarkkailemalla. Niidenkään kanssa ei tule koskaan valmiiksi, juuri kun kuvittelet osaavasi ennakoida, niin seuraavassa hetkessä totuus paiskautuu kuin huiskiva lehmän häntä vasten kasvoja.

Rauhallisia ja onnellisia hetkiäkin tässä työssä on. Joskus saat nauttia ihanasta ilmasta keskellä kauneinta Suomea tai saat lypsää rallatellen juuri poikinutta parasta lehmääsi.

Maanviljelijän hommassa on suunnatonta etua siitä, että pystyt mukautumaan ja jakamaan huomiotasi useampaan suuntaan samanaikaisesti. Tässä työssä ei voi vain erikoistua johonkin yhteen tehtävään. On osattava monenlaista, ainakin vähän. On oltava joustava ja mukautuvainen, hommat hoidetaan silloin kun olosuhde on oikea tai tarve on päällä. On pystyttävä vaihtamaan lennossa työstä toiseen ja oltava aina innoissaan siitä, mitä juuri nyt on menossa. On tämä tilallisen elämä sen verran tivolimaista menoa. Täydellinen työ siis minulle!

Meidän neiti Ruu on lehmämittarilla nyt siirtymässä hiehojen ikäluokkaan, se saavuttaa kuuden kuukauden iän tämän kuun aikana. Sen elämässä on testattu viime viikkoina mukautuvaisuutta. Ruu tovereineen muutti ensin pihalle iglutarhaan ja juuri nyt pihapiirimme vasikkahakaan kesän viettoon.

Neiti on osoittanut melkoista joustavuutta ja hyvähermoisuutta ottamalla kaikki muutokset niin lungisti kuin vain voi. Iglussa ryhdyttiin heti syömään ja tutustumaan pihapiirin muihin eläimiin. Edes mustapantteri Touho-kattimme ei onnistunut säikäyttämään tätä rohkeaa neitiä.

Laitumella olokaan ei ensimmäisen ohikiitäneen auton nostattaman korvien höräytyksen jälkeen ole juurikaan aiheuttanut sydämentykytyksiä. Toisin olikin sitten Ruun laidunkamu Riisillä. Mutta sen reaktioista voisi kirjoittaa oman tarinansa. Sanottakoon nyt sitten tähän loppuun, että Riisi on suomenkarjaa. Se saattaa kertoa joillekin jotakin.

Ruu oppi heti laitumella tulemaan mukaan ja osallistumaan. (Toki tekemistä saattoi olla tuolla sen himoitsemalla jauhoämpärilläkin.) Selvää joka paikan höylä ainesta joka tapauksessa. Tervetuloa jouhevaan joukkoomme!