Tienpito luistaa, mistä saataisiin pitoa?

Mikä yhdistää maataloustuotantoa, puuta, haja-alkuasukkaita ja vapaa-ajanasukkaita?

Etelä-Savossa tuotetaan vuodessa 110 miljoonaa litraa maitoa, viisi miljoonaa kiloa naudanlihaa, 3,5 miljoonaa kiloa kananmunia, 600 000 kiloa sianlihaa, 500 000 kiloa muuta lihaa, 12 miljoonaa kiloa vihanneksia ja juureksia, kaksi miljoonaa kiloa puutarhamarjoja, 70 tonnia hedelmiä, 6,5 miljoonaa kiloa perunaa, viljaa 65 miljoonaa kiloa, 900 000 kiloa kuminaa, 600 000 kiloa rypsia ja rapsia, 17 miljoonaa kiloa kuivaheinää ja 370 miljoonaa kiloa säilörehua ja kuusi miljoonaa kiloa tuoreheinää.

Puuta Etelä-Savossa hakataan vuosittain suhdanteista riippuen 7-8 miljoonaa kuutiometriä.

Taajamien ulkopuolella eteläsavolaisista vakituisesti asuu noin 30 prosenttia eli reilusti yli 40 000 ihmistä. Näistä merkittävä osa viettää merkittävän osan vuotuisesta elinajastaan haja-asutusalueella erilaisissa vapaa-ajanasumuksissa, joita maakunnan asukkaiden omistuksessa on lähes 20 000. Lisäksi näistä haja-asukkaista suuri osa käy työssä taajamissa.

Vapaa-ajan asukkaiden lukumäärästä ei löydy aivan eksaktia tietoa, mutta maakunnassa olevista noin 50 000 yksityisten omistamasta vapaa-ajanasunnosta on 62 % maakunnan ulkopuolelta tulevien omistuksessa. Lisäksi Etelä-Savo on Suomen ykkösalueita mökkivuokrauksessa.

Alun kysymykseen vastaus on tie. Yksikään kilo tai litra haja-asutusalueella ei liiku ilman kelvollista tietä. Vitostie vie etelästä pohjoiseen entistä sukkelammin, mutta alemman asteista tieverkkoa se ei korvaa. Vähän sama kuin ihmisellä olisi vain selkäranka, mutta ei muita luita.

Sorateiden kunnosta, jotka ovat Juvan, Mikkelin ja Pieksämäen seudulla Destian ja Savonlinnan seudulla YIT:n vastuulla on tullut runsaasti palautetta. Myös sosiaalisessa mediassa tyytymättömien on ollut helppo löytää toisensa, pulaa heistä ei ole.

Destian nettisivuilla todetaan mm. seuraavaa: ”Destian sorateiden hoidon osaaminen on vahvaa. Laadukas lopputulos varmistetaan nykyaikaisilla menetelmillä ja laitteilla sekä vankalla materiaaliominaisuuksien tuntemuksella. Jatkuva toimenpiteiden laadunseuranta ja raportointi asiakkaalle takaavat ajantasaisen tiedon teiden senhetkisestä kunnosta.”

YIT kertoo: ”Palvelumme tarkoittaa tilaajalle sitä, että tiestön palvelutaso on sopimuksen mukainen urakan ja vuoden jokaisena päivänä. Erityisen merkittävä osa luotettavuutta ja kustannustehokkuutta ovat myös valmiit ja kehittyneet toimintajärjestelmät, joilla urakkaa suunnitellaan, toteutetaan, seurataan ja raportoidaan.”

Ikävä kyllä kartta ja maasto eivät vastaa tällä hetkellä toisiaan. Sen enempää talvi- kuin kesäkunnossapito eivät ole sillä tasolla, mille ne kuuluvat ja, mitä tienkäyttäjillä on lupa odottaa.

Ongelmaksi näyttää muodostuvan se, ettei kukaan ota vastuuta huonosta tien hoidosta. Alueurakoitsijat (Destia ja YIT) sysäävät vastuuta ELY-keskukselle ja aliurakoitsijoille.

Tiestön huono kunto johtuu mitä ilmeisimmin rahan puutteesta, mutta myös sen käytön heikosta valvonnasta. Kilpailuttamisen epäonnistumisesta kertoo se, että sijoitettua rahaa vastaan ei saada kelvollista palvelua.

Missään tapauksessa ei ole tien käyttäjien tehtävä löytää vastuullista huonoon palveluun. Se on ELY:n, alueurakoitsijoiden ja aliurakoitsijan tehtävä. Ja sen jälkeen vastuussa olevan tahon on korjattava virheensä.