Helmien kalastelua…..

Viime viikonvaihteen lauantain ”Helssingin Sanomissa” oli ajatuksia herättelevä kirjoitus kyseisen lehden toimituspäällikkö Esa Mäkiseltä. Jos kirjoitus ei sattunut silmiisi, kannattaa se vaikka nopeasti googlata, jotta pääset jutun juuresta kiinni. (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006581095.html ) 

Lyhyesti kerrottuna kirjoituksen punaisena lankana oli luonnon antimien tuotteistaminen ja niiden saattaminen nettiin, jotta kaikilla olisi yhtäläinen tieto eri luonnontuotteiden saatavuudesta. ”Pienillä paikkakunnilla arkisista elämyksistä ja hienoista paikoista ei vieläkään osata tehdä helposti löydettäviä tuotteita”. Lauseellaan hän viittasi mm. perunoihin, joiden saatavuus Mikkelin seudulla tuntui mahdottomalta tehtävältä löytää niitä netistä paikallisten viljelijöiden tuottamina. Mäkisen kynä oli terävä alusta loppuun ja sitä lukiessa sai hereille monenlaisia puolustuspuheenvuoroja sekä puolesta että vastaan.

Mäkinen on oikeassa siinä, että pienillä ja myös vähän isommillakin paikkakunnilla palvelujen ja tuotteiden tarjonnasta viestiminen ei tällaisena digiloikan aikana ole loikannut yhtä suuresti eteenpäin kuin voisi kuvitella. Eikä edes paikalliset asukkaat tiedosta oman asuinseutunsa tarjonnan paljoutta, vaikka olisi näillä seuduilla liikkunut ikänsä – olen huomannut tämän varsin hyvin omalla kohdallani.
Ihan vain mietittäväksi, tulisiko tilanteeseen suurta helpotusta, jos yhtäkkiä saisimmekin kaiken tiedon netistä yhden linkin takaa. GoogleMaps jo autettavasti ehdottelee vaihtoehtoja, mutta miten valmiiksi me näiden maakuntien helmien tietoisuus halutaan ja mikä olisi se tehokkain ja paras viestintämuoto, jolla saavutettavuutta parannettaisiin? Yksi tykkää netistä, toinen sanomalehdistä, kolmas esitteistä ja neljäs aitojen tarinoiden kuulemisesta. Ole siinä sitten viisas pienenä yrittäjänä, mikä olisi se paras ja tehokkain, kun siinä samalla pitäisi sämpylät ja piiraatkin vielä leipoa.

Tiedän, että ”petaan nyt omaan pussiin”, kun mainostan omalta paikkakunnalta löytyvää ja muutamassa lehdessäkin mainittua Maisemakahvilaa täällä Mäntyharjun Miekankoskella. Lomani aikana on tullut fillaroitua tuon järven äärellä olevaan kahvilaan useaan kertaan. Vilpittömästi voin suositella sitä ihan jokaiselle, joka tykkää luonnosta, järvestä, kahvista ja tuoreista kototekoisista suolaisista ja makeista leivonnaisista ja sympaattisesta palvelusta.

Paikan yrittäjästä huokuu vahva tahtotila yrittämiseen ja ihmisten palvelemiseen. Heidän käyttämänsä viestintäväline on vastapaistettu munkki, karjalanpiirakka, unelmakääretorttu, korvapuusti……ja puskaradio! Ihmiset, jotka paikan kerran löytävät, ovat tulleet sinne uudestaan ja kertoneet helmestä myös toisille. Onpa kahvittelemassa käynyt muutama toimittajankin tapainen kynänikkari, joka on löytänyt paikan ihan vain sattumalta. Tieto jostakin erinomaisesta saa ihmiset liikkeelle, ja kun sen on kuullut ”face to face ” joltain toiselta, on sitä lähdetty itsekin etsimään. Eikä tuo ole paikkakuntamme ainut helmemme – Savonradan varrelta löydät itsesi tunnelmallisesta Makasiinipuodista vastapaistetun voffelin ääreltä….

Hyvien ”helmipaikkojen ja -tuotteiden” löytäminen on vähän kuin mustikkametsään menisi. Jokainen niitä helmipaikkoja toivoisi löytävän – mustikkapaikoista ei ehkä niin avoimesti tietoa jaella, mutta näistä maakunnan helmikohteista sitäkin enemmän. Kyllä ne tuotteet ja palvelut alkavat sieltä löytymään liikuitpa sitten autolla, polkupyörällä tai junalla – pidetään vain kaikki aistit avoinna…..ja kerrotaan niistä löydöistä toisillemme, myös niistä perunantuottajista!

Viljantuoksuista alkavaa elokuuta kaikille!