Kaivoslaki uudistettava pintaa syvemmältä, osa 2.
Kaivoslain uudistamisessa pitää uskaltaa kaivaa riittävän syvältä. Ehdoton vaatimus on, että erityisesti jo olemassa olevien elinkeinojen harjoittamisen edellytykset selvitetään ja turvataan ennen minkäänlaisten kaivostoimintaan liittyvien lupien myöntämistä.
Kaivoslaissa on huomioitava maakuntien ja kuntien strategiat ja kehittämisohjelmat. Näissä on paikallisesti ja laajalla yhteistyöllä sovittu ne toimenpiteet ja mm. elinkeinot, jotka nähdään alueen vahvuuksina. Nämä eivät voi olla kaivostoiminnalle alisteisia.
Lupaprosesseissa on laajennettava ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) menettelyä ja siinä tulee tehdä aluetaloudellisten ja yritystoiminnan vaikutusten arviointi. Mineraalit ovat uusiutumattomia, jolloin kaivosten peruuttamattomia vaikutuksia on voitava paremmin ennakoida ja tarvittaessa estää.
Kaivoslakiin tarvitaan muutos varauspäätösten osalta. Heti alkuvaiheessa on varauspäätösten ulkopuolelle rajattava mm. pohjavesialueet, luonnonsuojelualueet, Natura -alueet, direktiivilajien elinympäristöt, muinaismuistoalueet sekä alkuperäisväestöjen ja muiden elinkeinojen taloudellisia edellytyksiä heikentävä toiminta.
Edelleen kaivoslakiin ollaan jättämässä vanhentunutta pykälää: “Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä.”
Tällainen jokamiehenoikeuden hyväksikäyttö ei kuulu kaivoslakiin. Mineraalien etsintä on ammattimaista toimintaa eikä sillä ole mitään yhteistä sienestämisen tai marjastamisen kanssa.
Julkisuudessa on esille nostettu, että Saimaan saaminen Unescon maailmanperintökohteeksi voisi auttaa sen suojelussa kaivostoiminnan haittoja vastaan. On syytä tarkentaa, että maailmanperintökohteiden Suomen aieluetteloon pääsystä ei kilpaile koko Saimaa, vaan ns. saimaannorppasaaristo, joka muodostuu jo olemassa olevista suojelualueista.
Kaivoslain uudistus on se, johon Saimaan alueen kansanedustajat voivat lainsäätäjinä vaikuttaa ja siten turvata alueen luonnon, asumisen ja elinkeinojen harjoittamisen edellytykset.
