Halapaa olla pittää, makso mitä makso
SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine opetti Maaseudun Tulevaisuudessa 21.8.2020, miten ruokakauppaa tehdään. Laineen mukaan suomalaisen ruoan (=maatalous) tulevaisuus ratkeaa myytyjen määrien kautta. Tuottajahinnan hän ohitti sujuvan aktiivisesti.
Helsingin uutisissa 10.9.2020 Lidlin kehitysjohtaja Virpi Kaikkonen loihe lausumaan ”Lähtökohtaisesti emme ole nostaneet minkään tuotteen hintaa. Taustalla on aina jonkun raaka-aineen hinnan nouseminen”.
Kauppa jatkaa saman vanhan silmänkääntötempun toistamista. Ruoan hinnan nousu on aina raaka-aineen syytä, hinnan lasku on aina kaupan omaa epäitsekästä erinomaisuutta ja suurta laupeudentyötä.
Toki raaka-aineen korkeaa hintaa syyttää säännöllisesti myös elintarviketeollisuus omasta huonosta tuloksentekokyvystään. Omistuspohjasta riippumatta.
Suomalaisen maatalouden tulevaisuus näyttääkin koko ajan vahvemmin olevan pienemmissä volyymeissä, erikoistuneemmissa tuotteissa ja korkeammissa hinnoissa. Kun korkealaatuisesta tuotteesta ei kaupan keskusliikkeissä haluta maksaa kunnollista hintaa, niin vaihtoehdoksi on jäämässä uusien markkinoiden hakeminen.
Volyymi ei ole ratkaisu, vaan hinta, nykyistä parempi hinta. Vai myyvätkö Lidlin ja Osuuskaupan johtajat kaupoissaan kovin kauaa tuotetta, jota menee pilvin pimein kaupaksi, mutta tappiota tulee joka myydystä yksiköstä?
Vaasan Oy teetti tutkimuksen, joka uutisoitiin 22.9.2020 ”Kotimaisen ruuan ja ruuantuotannon arvostus huipussaan – suomalaiselle kotimainen ruoka on myös ilmastovalinta”. Sitä tämä ruotsalaisfirma ei kertonut, miten arvostus näkyy suomalaisen viljelijän tilipussissa?
Ei kertonut, koska ei näy mitenkään. Taitaa näkyä ruotsalaisen tuottajan tilipussissa Vaasan Oy:n omistuksen kautta.
Suomalaisen ruoan arvostus eivätkä ilmastovaikutukset ole yhdenkään kaupan eikä elintarvikefirman hinnoitteluperusteena. Ne otetaan kaupantekijäisinä ja niiden arvo hukataan matkalla pellolta pöytään. Sama hinta salmonellalla tahi ilman. Koska halpaa olla pittää, hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisen ruoan arvostuksella ei makseta yhtään laskua, ne maksetaan euroilla. Ja euroja tulee riittävästi vain nostamalla tuottajahintoja reippaasti ja kaikissa tuotantosuunnissa. Lidlin ja Osuuskaupan polkumyyntikampanjat eivät arvosta ruokaa, ruokaturvaa eikä suomalaista maataloutta.
Suomalaisen elintarviketeollisuudenkaan ei tule jäädä isojen kauppaketjujen panttivangiksi. Siinä draamassa selviytyjiä on vain yksi ja se ei ole suomalainen ruoka.
Koronan oireet vaihtelevat, yksi niistä näyttää olevan muistin menetys. Keväällä vielä puhuttiin huoltovarmuudesta ja ruokaturvasta. Nyt kaupan katse on taas kapeasti omissa bonuksissa, plussissa ja mielikuvituksettomassa markkinaosuuskilpailussa.
