Metsä, vesi ja ruoka ovat sorateiden varassa
Jos kansalaiselta ovat rahat tiukalla, hän käyttää ne viisaasti. Ensin maksetaan ruokalasku, sähkölasku ja vesimaksu. Jos asutaan vuokralla, se on etusijalla myös.
Jos valtiolla on tienpidon määrärahoja niukasti, on noudatettava samaa logiikkaa. Ensin maksetaan soralasku, lanauslasku ja aurauslasku. Heti niiden jälkeen tulevat laskut ojien perkauksesta, tienvarsien niitosta ja mahdollisista tien peruskunnostuksista.
Kun kaikki edellä mainitut välttämättömät on maksettu, niin sitten maksetaan alueurakoitsijoiden organisaation ylläpitämisestä ja konsulttien tekemästä laadunvalvonnasta.
Yhtään euroa ei nykymallissa näytä olevan näihin järkevää sijoittaa, koska rahaa ei mitä ilmeisimmin sen jälkeen jää enää siihen, mihin ne on tarkoitettu. Tienpitoon nimittäin.
Laatua ei itse asiassa ole tarvetta tällä hetkellä valvoa. Kaikille on jo selvää, millä tasolla se on.
Nyt meille on kerrottu, että kesällä sorateillä liikkuu liian paljon ja talvella liian vähän väkeä.
Päteekö sama logiikka valtateihin? Olisiko vitostien 120 miljoonan euron remontin sijaan pitänyt ryhtyä kontrolloimaan liikennemääriä?
Olipa vastuunkantaja mikä taho tahansa, on suorastaan härskiä pudottaa sorateiden kunnossapidon laatua vetoamalla siihen, että siellä liikkuu aina väärä määrä ihmisiä.
Vai ratkaistaanko ongelma sillä, että vapaa-ajan asukkaiden liikkumista kesällä rajoitetaan ja talvella siihen velvoitetaan?
Valtakunnasta löytyy aatteellisia suuntauksia, joiden mukaan maaseudun joutaakin tyhjentää alkuasukkaista. Siihen löytyy varmaan tehokkaampiakin keinoja kuin heidän tarvitsemansa tiestön tuhoaminen huonolla hoidolla.
On kaikille selvää, että rahaa tienpitoon on liian vähän. Se ei kuitenkaan oikeuta siihen, että vähiä rahoja käytetään tehottomasti.
Nykyistä parempaa jälkeä saattaisi monin paikoin syntyä antamalla rahat suoraan tien varrella asuville. He voisivat käyttää ne kokonaan tienpitoon ja valvojia varmasti riittäisi. Ihan ilmaiseksi.
