Keskustelun kunnianpalautus

Uutisten siirtyminen sähköisiin välineisiin on muokannut voimakkaasti myös niiden ympärillä käytävää keskustelua. Olipa uutinen sitten mikä tahansa, ensimmäinen parkaisu kommenttikentissä on usein äärimmäisen negatiivinen, jopa pahansuopa.

Näitä mielipiteitä satunnaisesti lukiessa jää pohtimaan, mistä tällainen mielensäpahoittaminen kumpuaa? Toki näissä kommentaattoreissa on kyse marginaalisesta ryhmästä, jonka edustajat löytävät lähes kaikista uutisista jotain negatiivista.

Suomalainen ruoka ja maatalous ovat tietylle lajityypille se punainen vaate, joka saa hanskat putoamaan ja iskuja alkaa sadella, yleensä anonyymisti ja vyön alle. Nykyään entistä useammin toki myös nimellä, mistä hatunnosto heille.

Miten näihin pahansuopiin kommentteihin tulisi suhtautua? Yleensä paras tapa on sivuuttaa ne, koska ko. henkilöiden maailmankuva on hieman kapea ja halu nähdä asioita laajemmin on vähäinen. Kyky rakentavaan keskusteluun, toisen kuuntelemiseen, saati ymmärtämiseen ei välttämättä ole kovin hyvä.

Eikä tämä ole moite, ennemminkin toteamus ihmisluonteesta. Meillä kaikilla on sokeita pisteitä, joiden kohdalla olemme kyvyttömiä ja haluttomia muuttamaan ajattelutapojemme. Muussa tapauksessahan eläisimme täydellisessä maailmassa.

Voi kuitenkin asettaa myös kysymyksiä esimerkiksi suomalaisen ruoan tuottamisen mustana mörkönä näkeville. Olisiko Suomen oltava ainoa länsimaa, joka lopettaisi oman ruoan tuotannon tukemisen ja ainoa jäsenmaa, joka kieltäytyisi ottamasta vastaan EU:n maksamia tukia?

Olisiko mieli kirkkaampi, kun tuontielintarvikkeessa maksaa tukea jonkin toisen maan viljelijälle? Olisiko omatunto puhtaampi, jos tuontielintarvikkeessa maksaa huonommasta eläinten kohtelusta, ympäristövastuusta ja työntekijöiden olosuhteista sekä epäluotettavasta alkuperästä tai laadusta?

Entäpä ne kliseiset heitot ”tuliteristä traktoreista”, miksi niitä hankitaan ja mitä niillä tehdään? Pitäisikö peltotyöt tehdä hevosella ja risukarhilla, heinät kuivata seipäällä ja lanta ajaa pellolle puupyöräkärryllä? Ja päätyvätkö ravinteet Itämereen ”vesiasioistamielensäpahoittajien” mielestä myös silloin?

Puupyörillä ajettiin vielä 70 vuotta sitten, mutta onnistuisiko tänä päivänä? Ja voi myös kysyä, kuinka moni on traktorin ostanut uutena tai käteisellä? Taitaa aika moni olla rahoitussopimuksella hankittu. Ja suurelta osaa tiloista löytyy enempi vanhaa ja paljon ajettua, kuin uutta ja kiiltävää kalustoa.

Kehitys on vaatinut tilakoon kasvua eikä tiloille ole jonoksi asti piikoja ja renkejä tekemään töitä käsipelissä. Ja näin se menee muillakin toimialoilla, sielläkin kehitys kehittyy. Ei näy vossikoita taksitolpalla eikä tehtaissa laumoittain naisia kehruukoneiden ääressä. Hammaslääkäritkin ovat siirtyneet sähköporiin eikä pankeissa lasketa helmitauluilla.

Maatalous on pääomavaltainen ala, jossa investoinnit ovat isoja. Se ei tarkoita samaa kuin rahallinen rikkaus. Se tarkoittaa useimmiten suurta velkaa ja suurta työmäärää. Sellaista velkaa vielä yleensä, että siinä on kiinni maatilan myötä myös perhe ja yksityistalous.

Se tarkoittaa myös, että sen velkamäärän avulla entistä pienempi määrä viljelijöitä ruokkii entistä suuremman määrän suomalaisia, entisestään heikommalla kannattavuudella. Se tarkoittaa myös, että sillä velkamäärällä luodaan työllistymisen edellytyksiä suurelle joukkoa muita suomalaisia.

Onneksi valtaosa suomalaisista on niin fiksuja, että osaavat arvostaa toisiaan. Oli ammatti sitten toimittaja, virkamies, poliisi, lääkäri, juristi, bloggari tai vloggari, kaupan kassa, hieroja, bussikuski, leipuri, opettaja, metsuri, kalastaja tai ruoan tuottaja. Aika moni arvostaa poliitikkojakin.

Siinä samalla myös suomalaisen viljelijän on arvostettava muita ammatteja. Entistä useammin myös otettava huomioon omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset. Ei niistä samaa mieltä tarvitse olla, mutta ennen kuin muiden kuplia voi puhkaista on puhkaistava se oma.

Suomalaisen ruoan tuottajan paras kaveri on suomalainen kuluttaja. Kuluttaja, joka arvostaa kotimaista työtä ja ymmärtää, että se luo hyvän ruoan lisäksi muutakin hyvinvointia meille kaikille. Se on meille kaikille yhteinen kupla, joka on varjelemisen arvoinen.