Tissinkoettajien asialla

”Te kun siellä MTK:ssa olette niiden tissinkoettajien asialla”.

Näillä sanoilla alkoi yksi ensimmäisistä puheluista, joita sain aloittaessani työn MTK-Etelä-Savon palveluksessa. Soittaja viittasi mainitulla termillä lehmänlypsäjiin. Vuosi oli 1999.

Työn aloitus oli varsin mielenkiintoinen muutoinkin, kun työpöydällä odotti kaksi noin 30 senttimetrin korkuista pinoa läpikäymätöntä postia. Perehdytystä parhaimmillaan.

Näin retrospektiivisesti voi todeta, että alku oli ehkä hieman kohtuuton, mutta vähän kerrassaan sitä pääsi työn syrjään kiinni. Isona apuna siinä olivat liiton muut toimihenkilöt ja puheenjohtaja, mistä iso kiitos.

Nuo puhelun alkusanat ovat jääneet vahvasti mieleen. Keskustelu siitä sitten jatkui ja vähän kerrassaan sain juonesta kiinni, mikä soittajan varsinainen viesti oli. Soiton pontimena ollut pahin mielipaha saatiin purettua ja päästiin varsinaiseen asiaan.

Vaikka tuoretta toimihenkilöä tuollainen lähestymistapa pahasti hämmensi, kaiken muun uuden ohella, sain siitä näin jälkeenpäin tarkastellen paljon oppia. Sama teema itse asiassa toistui alkuaikoina useamman kerran mm. joidenkin MTK-yhdistysten kokouksissa, joissa jäseniltä tuli hyvinkin vahvaa kritiikkiä.

Kritiikkiä yhdistävä tekijä oli, että MTK koettiin olevan jokin erillinen taho jossain ja ”Te siellä MTK:ssa” kertoi, etteivät jotkut jäsenet kokeneet olevansa osa järjestöä. Aivan tarkalleen ei kuitenkaan käynyt ilmi, mistä tämä tunne kumpusi, mutta yksi selittävä tekijä lienee vielä niin lähellä ollut EU-jäsenyys. Elettiin vuosituhannen vaihdetta tuolloin.

Toinen tasaisesti toistuva teema koko järjestöuran ajan on ollut ”tissinkoettajien asialla” oleminen. Tämä on pätenyt oikeastaan kaikkiin jäsenten edustamiin tuotantosuuntiin. Aina joku kokee, että järjestö ei aja juuri hänen edustamansa tuotantosuunnan asiaa, vaan jonkin toisen.

Kolmas asia, johon on joutunut törmäämään, on puoluepoliittinen leimaantuminen. Samalla tavoin kuin monille muille eri ammatti- tai elinkeinoelämän järjestöille myös MTK:lle on tarjottu yhtäläisyysmerkkiä tietyn puolueen kanssa. Eikä varmaan aina perusteetta, mutta välillä turhauttavankin lyhyiden ajatuskulkujen pohjalta.

Joka tapauksessa näistä kolmesta asiasta on muodostunut jonkinlaiset kulmakivet omalle työlle. MTK ei ole te, vaan me, tissinkoettaja ei ole sen parempi tai huonompi jäsen kuin muutkaan ja MTK ei ole koskaan hallituksessa eikä oppositiossa.

Viime vuosina olenkin entistä enemmän nostanut esille sitä, että edunvalvonnan kieliopissa on vain yksi persoonapronomini ja se on monikon ensimmäinen persoona me. Pronomini me viittaa joukkoon, johon puhuja kuuluu.

Ihmisten järjestö

Tähän samaan liittyy sen näkemyksen vahvistuminen iän ja kokemuksen myötä, että edunvalvonnassa ei loppujen lopuksi ole kyse maataloudesta, yrittäjyydestä, maanomistuksesta eikä mistään muustakaan sen tyyppisestä.

Edunvalvonnassa on kyse ihmisistä ja nuo em. asiat tulevat ihmisten kautta edunvalvonnan kohteiksi. Ihmisillä tässä viittaan sekä jäseniin, mutta myös meihin toimihenkilöihin sekä luottamushenkilöihin.

Järjestö on tässä vain väline, joka mahdollistaa edunvalvonnan. Ilman ihmisiä järjestön jäseninä ei tätä välinettä kuitenkaan ole eikä ilman ymmärrystä siitä, että me teemme yhdessä meille tärkeää työtä ei edunvalvontaa voi tehdä.

Tai ainakaan se ei ole tehokasta eikä se pysty palvelemaan jäseniä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä ei poista kritiikin tarvetta eikä mahdollisuutta ja oikeutta sen antamiseen. Kritiikkiin liittyy kuitenkin myös vastuu, niin sen antajalle kuin vastaanottajalle. Vastuu siitä, että sen avulla pyritään yhdessä johonkin parempaan.

Tällä samalla logiikalla olen vuosien ajan kirjoittanut liiton toimintakertomukseen, että edunvalvonnan tarve lähtee ihmisten tarpeista, jolloin edunvalvonnan tulee olla katkeamaton ketju jäsentilalta yhdistyksen ja liiton kautta keskusliittoon. Edunvalvonnan keskeinen lähtökohta on, että sen tarpeet muodostuvat ja vaikutukset realisoituvat jäsentiloilla.

Kirjoitin Maatalousyrittäjän työura muutoksessa -hankkeen blogikirjoituksessani viime syksynä Mitä muutosta sinä haluat? – Maaseutuyrittäjät (diak.fi), että ”On löydettävä jokaiselle maatilalle ja ihmisille se heille paras vaihtoehto heidän omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan, ei minkään ulkopuolisen tahon määrittelemää tulevaisuutta, ei lihatalon eikä meijerin eikä minkään muunkaan. Ja ”yrittäjien ystävien” tehtävä on mahdollistaa tuo löytöretki”.

Omalta osaltani ja osana MTK:n organisaatiota olen sitoutunut tämän löytöretken mahdollistajaksi. Ja, jos se minusta on kiinni, niin myös järjestö on siihen sitoutunut. Koska se on se meidän tehtävämme. Me olemme jäsentemme asialla, tuotantosuunnasta, tilakoosta, puoluetaustasta tai, mistä tahansa muusta taustamuuttujasta riippumatta.

Toiveena jäsenille on, että muistatte, että me toimihenkilötkin olemme vain ihmisiä, emme sen enempää emmekä vähempää, vikoinemme ja vahvuuksinemme. Sen muistaminen antaa paljon voimia jaksaa tässä työssä ja tehdä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kesää kohti, vaikka ulkona viima viheltää! Ja, mikä parasta Facebook -kavereiden julkaisujen perusteella myös p***a, tuo luonnollisen kasvun mahdollistaja lentää maakunnan pelloilla.

Intoa ja jaksamista kaikille jäsenillemme, eteläsavolaisen ja suomalaisen ruoan tuottajille, matkailu- ja koneyrittäjille, metsänomistajille ja metsätalousyrittäjille, ihan kaikille, mitä ikinä sitten haluattekin tehdä ja teette tämän maan ja maakunnan hyväksi!