Onnistumisien seurantaa
Helmikuu menee Olympia huumassa – olettaen, että tykkää seurata urheilua. Aasinsiltaa luomun ja olympialaisten välille on helppo rakentaa, sillä molempia yhdistää vahva luottamus itse toimintaan ja toimintojen tuloksiin.
Olympiauutisointia seuratessa paineet onnistuneeseen lopputulemaan urheilijalla ovat valtavat jo ennen kisojen alkamista – puhumattakaan kisojen aikana. Tuhansia silmäpareja seuraa silmäkovana ponnistusta hyppyrin nokalla, kaksoisfloppia luistelussa, jäisellä ladulla kantin pitämistä tiukassa mutkassa sprinttihiihdossa. Epäonnistumisiin ei ole varaa, sillä onnistumisen hetki urheilijalle on kauan odotettu, monesti harjoiteltu ja monet tekniset paidat hikoiltu. Samaa onnistumista odottaa myös luomuviljelijä joka vuosi viljelemillään pelloilta. Suurta mediaseurantaa siitä ei tehdä – ikään kuin automaattisesti hyvää, tuottoisaa satoa pidetään itsestään selvänä. Mutta mitäs sitten, kun luomuviljelijän pelloille sataa koko kesän vettä, kasvuolosuhteet ovat kurjat liian kosteuden ja kylmyyden vuoksi – satoa ei vain tule? Entä silloin, kun juuri tärkeimmällä hetkellä urheilija kaatuu, horjahtaa tai tuuli hyppyrin nokalla on epäsuotuisa?
Suuren voiton riemun sijaan tilalle tulee valtaisa pettymys. Epäonnistumiset niin urheilijan kuin luomuviljelijän kannalta ovat harmillisia paitsi heille itselleen myös heitä seuraaville. Onnistumisen ilo on jaettu ilo, mutta myös epäonnistumiseen osallistutaan reilulla myötätunnolla silloin, kun epäonnistuminen johtuu jostain muusta kuin urheilijan tai viljelijän omasta tahdosta.
Milloin myötätunto muuttuu myötähäpeäksi? Silloin, kun hyvään ja parhaaseen lopputulokseen, voittajana maaliin – asenteeseen pyritään epäurheilijamaisin keinoin. Reiluuden ja tasapuolisuuden varmistamiseksi niin urheilussa kuin luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisessa tarvitaan siksi valvontaa, jotta lopputuleman aitoudesta voidaan olla varmoja.
Kuuluisa ”Isoveli valvoo”- termi on meille kaikille tuttu ja moni kokee sen enemmän epämieluisana miinuksena kuin myötämielisenä plussana – ainakin ennen. Nykyään valvonta mielletään osana yritystoimintaa, toiminnan varmentamista – niin myös urheilussa. Yhä enenevissä määrin valvonnan muoto on painottumassa riskiperusteiseen valvontaan: toisin sanoen valvotaan silloin kuin riski toimia sääntöjen vastaisesti on korkein. Ei siis ihme, että testien sesonkiaika on menossa tuolla Etelä-Koreassa.
Täällä Etelä-Savossa valvontaa luomussa tehdään tasaisesti ympäri vuoden ja tämän kuun aikana valvonnat pyörähtävät jälleen käyntiin. Luomutarkastaja on odotettu vierailija tilalla – yllätyitkö? Nykyinen tapa tehdä luomuvalvontaa on urheiluun rinnastettaessa valmentavaa. Valvojasta valmentajaksi malli on lähtöisin Evirasta johtaja Matti Puolimatkan työpöydältä. Sen työnimenä voitaneen pitää Agrodite 2025. Uuden toimintamallin käyttöön ottaminen ja omaksuminen niin viranomais- kuin viljelijäpuolella synnyttää valvonnasta luonnollisen toimintatavan, jolla tavoitellaan toiminnan uskottavuutta ja luotettavuutta kokonaisvaltaisesti ja valtakunnallisesti. Yksi mittari, jolla luomuviljelijä voi osoittaa luotettavuutta mitatun, on viljelijän saama vuosittainen luomutodistus. Vastaavasti urheilija onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen ripustaa mitalin kaulaansa. Toinen merkittävä mittari luomussa on luomulle uskolliset kuluttajat. Luomutuotteiden markkinakysynnän kasvaminen kertoo, että luomuun luotetaan – muutenhan kysyntää ja kasvua ei olisi. Sama ilmiö on urheilun maailmassa: täydet katsomot kertovat kuvainnollisesti samaa kuin luomussa: urheiluihmiset luottavat urheilijoiden suorituksiin edelleen.
Näillä aatoksilla luottavaisin mieliin katsotaan olympialaiset loppuun ja vahvistetaan luomun kasvua kukin itsellemme sopivalla tavalla. Ollaan kuulolla taas ensi kuussa – silloin katsaus enemmän säädösmaailmaan.
