Hei, kuuluuko, mikrofoni on auki…..

 

Tunteiden kuukausi

Joulukuun ja samalla vuoden viimeiset päivät ovat käsillä. Meneillään oleva kuukausi on vuoden kuukausista ehkä tunteikkain, sillä joulukuun päiviin kätkeytyy monta juhlakasta päivää. Moni saattaa aloittaa joulun valmistelemisen ja odottamisen toki jo aiemminkin, mutta yleensä erilaisia valokoristeita viritellään Itsenäisyyspäivän aikoihin. Siinä välissä ennen varsinaista joulua vietetään pieniä jouluja, liputetaan Suomen kansallissäveltäjä Jean Sibeliukselle ja valmistellaan vuoden päättymistä kukin omanlaisella tavallaan uutta vuotta jo rakentaen.

Vuoden loikka

Hämmästyttävä vuosi on takana, ja jos vuosi sitten olisi pitänyt ennustaa jonkinlaista digiloikkaa vuodelle 2020, olisi se varmaan sisältänyt pienimuotoista kokeilua jossain päin Suomea varovaisella moodilla, jota on saattanut edeltään pidempiviivainen suunnitteluprosessi. Sitähän se välillä tahtoo olla – kieltämättä. Ei siis sillä, etteikö hyvällä ja huolellisella suunnittelullakin olisi sijansa, mutta joskus rohkeus ottaa asioita ja menetelmiä ”melkein sokkona” käyttöön saattaa pienen puristuksen lomassa olla tuottoisampaa ja jopa palkitsevampaa kuin teoreettinen asian ympärillä pyöriminen.

Kuten muuallakin Suomea voidaan todeta, toteamme mekin täällä Etelä-Savossa, että ilman poikkeusoloa emme varmaan olisi menneet luomuvalvonnoissa digiaikaan sillä volyymillä, jolla nyt mentiin. Hämmästyttävällä tavalla – pienellä kahden viikon varoajalla – asioita alettiin vaan tekemään. Kun pöydällä ei ollut valittavana eri vaihtoehtoja vaan yksi menetelmä, ei siinä auttanut muu kuin kääriä hihat ja ryhtyä hommaan nimeltä ”etätarkastus”. Viestinnällä oli suuri merkitys, jotta asiaa saatiin tunnetuksi ja tutuksi, miksi tarkastuksia tehdään etänä ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Tiimin jäsenet tiesivät paikkansa heti alussa. Ikään kuin olisi oltu isolla kentällä pelaamassa, jossa jokainen hoiti oman tonttinsa.

Joukkuevoimaa

Ketkä tässä tiimissä pelasivat? Hallinto, viljelijät, tarkastajat ja neuvojat. Meillä/heillä kaikilla valmius lähteä oudon arjen äärellä tekemään vanhaa asiaa uusin menetelmin. Jännittävintä ehkä oli, että kenelläkään ei ollut varmaa tietoa, mihin tämä digitie vie, vaan jokainen joutui istumaan pelaajan paikalle lähes nollasta. Parhainta oli kuitenkin se, että jokainen otti kopin vastaan ja vielä jokainen tiiminjäsen toimi toinen toisensa valmentajana. Ja arvaatko mitä? Me selvittiin yhdessä tästä vuodesta. Jos nyt joku sattuisi kysymään, miten Matti Puolimatkan lanseerama ”Valvojasta valmentajaksi”- toimintamalli näkyy hallinnossa, löytyisi vastaus koronakevään 2020 huhtikuulta.

Tässä kohtaa tekee vielä mieli lainata jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosta, kun hän vertaa eri joukkuevalmentajien (Kanerva, Sammelvuo, Jalonen, Nyky) ominaisuuksia: ”Heistä jokainen on oma persoona, mutta heitä yhdistää se, että he luottavat taitoon, yksilöön ja yksilöistä koostuvan joukkueen voimaan”. Paremmin ei tuota voisi kyllä sanoa. Näinhän se meilläkin meni koko joukkueen voimalla ja kun katsoo eteenpäin, menee jatkossakin. Tosin kyydistä vuodenvaihteen jälkeen tippuu pari kuntaa pois maakuntavaihdoksen takia, mutta mennään niillä pelaajilla, jotka jäävät Etelä-Savon kentälle ja toivotaan, että kevään koittaessa saadaan kentälle pelaajia lisää. Kiitokset tässä vaiheessa Joroinen ja Heinävesi!

Toiveiden vuosi 2021

Vuoden vaihtuessa tehdään perinteisesti lupauksia uudelle vuodelle. Lupausten sijaan voi tehdä myös toiveita. Helsingin Sanomissa jouluaattona ”Kamala Luonto”-sarjakuvassa Ilves esitti toiveen ruoasta: ” Muista myös toivoa ruokaa, aina pitää toivoa ruokaa, ja paljon”. Niin – ruoka on itsestäänselvyys täällä meillä, mutta ei välttämättä aina kaikille. Taidan itsekin toivoa ruokaa, lähiruokaa ja luomuruokaa. Sen toteutuminen tuottaa monta muutakin toivetta siinä samalla.

Ennen kuin suljen mikrofonin tältä vuodelta – Hyvää alkavaa vuotta 2021!