Taas mennään, en tiedä mihin, mutta mä meen……

Sosiaalinen media on hyvässä mielessä positiivinen ikkuna, jonka kautta pääsee seuraamaan maailman tapahtumia. Tähän aikaan vuodesta tuon ikkunan kautta seuranta ja näkymä rajoittuu itselläni maatilojen kasvukauden heräämiseen – ei vaan pelkästään Etelä-Savoon vaan myös muualle Suomeen.

Kevät etenee eri tahtiin ympäri Suomen, joten toukotyöt eivät kaikilla tiloilla ole vielä täysillä käynnissä. Silti into ja odotus paremmasta on aistittavissa tiloilla. Huolimatta siitä, että kaksi edellistä kasvukautta ovat olleet toisilleen vastakkaisia, ei toivo paremmasta kaudesta ole sulanut menneen talven (hetkellisesti myös ajoittaisen takatalven) lumien myötä minnekään. Päinvastoin, suomalainen periksiantamattomuus ja sitkeys tulevat esille entistä vahvempana – rennosti tulevaan luottaen. Tuon luottavaisen asenteen tavoitin erään etelä-savolaisen luomuviljelijän tviitistä, jossa hän kertoo peltotöiden alkamisen aikaan kuuntelevan Spotifyista J. Karjalaisen ”Mä meen”-kappaletta traktorin kopissa.

Olin unohtanut jo koko legendaarisen kappaleen sisällön ja soitettuani sitä, pääsin tunnelmaan välittömästi kiinni. Vaikka määränpää ei ole tiedossa, kulkuri kulkee ja laulu soi. Pääasia on, että edetään eteenpäin. Pyyteettömästi – kukaan ei ole pyytänyt lähtemään – vieno pyyntö laulun lopussa jättää kaiun kuuntelijan korviin…. ”saata mua vähän matkaa….”.

Tuo mukana kulkeminen on ilmeisen tärkeää jokaiselle, joka työstää asioita epävarmuuden keskellä. Maanviljelijän arkeen epävarmuutta mahtuu kaikista ammattiryhmistä ehkä eniten – rohkenisin väittää. Kun toimintaa ohjaa ”pari muuttuvaa” tekijää, joista sää on kaikella tasolla ratkaisevin yhdistettynä oikean ajoituksen kanssa, ja silti saadaan onnistumisia pelloilla, kehottaisin kaikkia nostamaan suomalaiselle viljelijälle hattua ja peukuttamaan. Kotimainen ruoantuotanto on näiden ammattilaisten hartioilla, niin tavanomaisessa kuin luonnonmukaisessa tuotannossa.

Eräs nuori viljelijä soitteli taannoin ja kertoi motivaationsa tilanpidon jatkamiseen sen, että ainakin tietää, mitä suuhunsa laittaa, kun se on omassa maassa kasvatettu. Juurikin näin. Vaikka epävarmuus onnistumisesta tähän aikaan vuodesta on vielä hämärän peitossa, päämäärä on kuitenkin selvä: ruokaa omasta maasta takaa ruokaturvan. Tähän ajatukseen liittyen tänä keväänä luomutuotantoon lähti siirtymään Etelä-Savossa neljä uutta tilaa ja kaksi tilaa päätti lisätä myös eläimet luonnonmukaiseen tuotantoon. Maltillinen kehitys maakunnassamme luomun osalta jatkuu. Luomu jalostuu monissa muodoissa hyvän ja tiiviin yhteistyön kautta, mikä näkyy mm. hanketoiminnassa. Siitäkin huolimatta, että nämä nyt luomuun liittyvät tilat eivät pääse osalliseksi luomukorvauksesta valtion niukasta määrärahatilanteesta johtuen, he valmistavat tilojaan jo tulevaan ohjelmakauteen. Luottavaisesti, pienen epävarmuuden keskellä, usko tulevaan ei ole hiipunut. Siihen uskoon ja luottamuksen säilyttämiseen voidaan osallistua jokainen valitsemalla kotimaisia elintarvikkeita.

Hyvää kevään kulkua kaikille!