Aistit avoinna…..
Aamukasteen kuivahdettua lähdin tekemään rengasmatkaa Etelä-Savon keskiöön nuotilla ” …Kolme kohdetta kerralla, kaikki on VT viiden varrella…” Nimittäin tänään Suomen Luonnon päivänä ovet olivat avoimena täällä Etelä-Savossa kahdella luomukotieläintilalla Juvalla ( www.hiismaki.fi / www.paavilanlammastila.net ) ja yhdellä luomukasvinviljelytilalla Joroisissa ( www.torstila.fi ).
Päivän sisältö ja anti tiivistyy pariin sanaan: Aistikkaasti elämyksellinen! Omalla kohdallani kaikki aistit aukenivat tämän rengasmatkan aikana. Verbaaliset kyvyt eivät taivu viestittämään sitä valtavaa tunnepuolta, minkä tämän päivän aikana paketoin verkkokalvoilleni. Se tunnemaailma on koettava jokaisen henkilökohtaisesti – ja varmasti moni niin tänään ympäri Suomen tekikin. Jalkautuminen ruoantuotannon alkulähteille tekee meille tavallisille ihmisille varsin hyvää ja muistuttaa, että mistä se ruoka oikeasti lautaselle tulee….
Nämä ruoantuotannon ammattilaiset ylpeinä esittelivät tänään tilansa arkea tyylikkäästi Suomen lippu liehuen. Latojen edustoja somisti luonnosta poimitut kesän viimeiset kukkaset ja pöytäliinoin verhotut kahvipöydät vastapaistettuine munkkeineen. Haju-, maku-, näkö- ja kuuloaistit olivat hetkessä auki. Tuntoaisti astui kuvaan siinä vaiheessa, kun viljelijän voimakas kädenpuristus toivotti tervetulleeksi tilalle. Ei epäilystäkään siitä, etteikö vierailija olisi ollut odotettu.
Ruoka kuuluu meidän jokaisen arkeen ja monelle riittää, että sitä on riittävästi saatavilla kauppojen hyllyiltä. Yhä useampi on kuitenkin kiinnostunut, mistä se ruoka tulee ja minkälaista se on. Sanonnan ”Puhtaus on puoliruokaa” on kuullut moni. Ruokaviraston maaseutulinjan ylijohtaja Puolimatka twiittasi jokin aika sitten tuon sanonnan ja osuvasti pysähdytti miettimään sitä ruoan toista puolta: maku, nautinto, elämykset, tarinat, paikallisuus….. Tuota toista puolta tänään etsiskelin ja löysinkin. Nimittäin suunniteltu rengasmatka poikkesi odottamatta parin luomuviljelijän parsakaaliviljelmälle. Hetkessä olinkin keskellä parsakaalin nostoa maistelemassa vastaleikattua parsaa ja samalla vaihtamassa ajatuksia parsakaalin viljelijän kanssa. Iloiset ulkomaalaiset työntekijät auttoivat sadonkorjuussa. Että millekö se parsa maistui? Tuoreelle, rapsakalle, etelä-savolaiselle tuotteelle, jolle oli myös syntynyt tarina.
Niinpä, siinä se ruoan toinen puoli tulikin. Puhtaus on itsestäänselvyys jo luomunkin kautta. Nyt meidän kaikkien tulisi nostaa esille tätä ruoan toista puolta korostamalla paikallisuutta, elämyksellistä makunautintoa ja kertomalla tarinoita toisillemme. Se on yksi linkki ja lenkki ruokaketjun vahvistamiseen niin meillä Etelä-Savossa kuin muuallakin Suomessa.
Hyvää kesän viimeistä päivää – vielä on tunteja kesässä jäljellä!
