Tässä on tunnetta!
Eilen päivällä oli vielä kunnon kumisaapaskeli muutamalla plussa-asteella. Tänä aamuna auringon säteet paljastivat lumipeitteisen maan ja pakkastakin oli reilusti nollan alapuolella. Olosuhteet muuttuvat nopeasti – ajasta puhumattakaan.
Tänään marraskuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Nopean kosketuksen tuon ajan tapahtumiin tarjosi iltapäivällä televisiossa esitetty Talvisota-elokuva. Sen useamman kerran nähneenä saa muodostettua edes jonkinlaisen käsityksen tuon ajan eletyistä hetkistä. Kerta toisensa jälkeen sitä väistämättä ihmettelee, miten maailma on muuttunut noista ajoista tähän päivään. Siihen aikaan ei ollut tietoa notkuvista ruokapöydistä. Hyvä, jos kahvipapuja oli sotamiehillä rintamalla edesauttamassa jaksamista tärkeän tehtävän edessä.
Tänään 80 vuotta myöhemmin saamme kunnioittaa ja antaa arvostusta niille miehille ja naisille, jotka tuolloin tekivät kaikkensa, jotta tulevat sukupolvet saavat elää itsenäisessä Suomessa. Näiden sankarimiesten ja -naisten määrä vuosi vuodelta vain hupenee, ja kuten Tasavallan Presidentti Niinistö puheessaan tänään Kasarminmäellä totesi: ”Meillä on pian edessämme aika, jolloin talvisodan tapahtuman kokeneet elävät enää muistoissamme. Tämä ei tarkoita, että näiden kokemusten merkitys vähenisi.”
Niin – kokemusten merkitys ei vähene, vaikka tarinan kertojat vähitellen vähenevät. Tarinan sisällöt elävät mielessä pitkään, kun ne kerran on kuullut. Taannoin palailin pääkaupunkiseudulta raiteita pitkin Etelä-Savoon ja vietin osan matkasta ravintolavaunussa. Ruoan perässä oli moni muukin, mm. neljän hengen miesseurue. Kiinnitin seurueeseen siinä vaiheessa huomiota, kun ravintolavaunun tarjoilija kysyi herroilta ruoka-annoksiin tulevien lihapullien määrästä. Kaksi herroista, jotka olivat jo pitkälle yli 80-vuotiaita, vastasivat kohteliaasti, että täyspakki molemmille. Seurueen kaksi selkeästi nuorempaa herraa nauttivat perinteisen kotimaisen muussi- lihapullien sijasta italialaisen pasta-aterian. Vanhemmat miehet siinä yhteen ääneen arvottivat seurueen ruoka-annoksia saadessaan ne eteensä:” Kyllä kotimaista, oman maan perunaa ei voita mikään italiaanon makarooni. Sen verran kova hinta on aikanaan omasta maasta maksettu, jotta arvostus oman maan perunaa kohtaa on kultaakin kalliimpi. ”
Tuon kuullessani ymmärsin perunan arvon näiden kahden herran silmissä. Tuota samaa tunnetta ja arvostusta meidän kaikkien tulisi heittää peliin, kun teemme valintoja ruokakaupassa ja omassa keittiössä. Tulevan Itsenäisyyspäivän vastaanoton Linnanjuhlien tarjoilu myötäilee luonnonmukaista teemaa ja ruokia tulee tyypillisesti maakuntien pieniltä tuottajilta. Kotimaisen ruoan arvon nostamista ei tee kukaan muu kuin suomalainen itse – sinä ja minä – me kaikki yhdessä. Olkaamme siis ylpeitä suomalaisuudesta ja kotimaisesta ruoasta ja ruoantuottajista!
Hyvää alkavaa joulukuuta ja tulevaa Itsenäisyyspäivää!
