Maaseutu muutosten virrassa

Elämä muuttuu – miten muuttuu maatalous ja maaseutu Etelä-Savossa -seminaarissa tarjottiin lähes sadan vuoden mittainen aikaikkuna eteläsavolaiseen maaseutuelämään. Seminaarin järjesti Etelä-Savon ELY-keskus.

Avaussanoissaan Etelä-Savon ELY-keskuksen johtaja Juha Pulliainen totesi, että seminaarin aiheena on maaseudun muutos, mutta elämänmuutos on koskettanut myös seminaarin ensimmäistä luennoijaa, tohtori Maija Puurusta. Puurunen jäi vuoden vaihteessa eläkkeelle Etelä-Savon ELY-keskuksen Maaseutupalvelut yksikön päällikön virasta.

– Kun on keskellä muutosta, on sitä sillä hetkellä vaikea nähdä. Seminaarissa kuullaan, miten tähän päivään on tultu, mikä on ollut EU:n vaikutus ja mitkä ovat tulevaisuuden suunnat, summasi Pulliainen.

Maataloustuotteiden tuotannon- ja hinnansääntelystä EU:n yhteismarkkinoille

Pitkän uran maaseudun tutkijana ja kehittäjänä tehnyt Maija Puurunen luennoi Suomen maatalouspolitiikkaan eri vuosikymmeninä vaikuttaneista tekijöistä, sekä siitä, mitä käytännön tasolla näinä vuosikymmeninä tapahtui. Murroskohtana oli Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 1995.

Maatilojen määrä oli huipussaan 1960-luvulla. Tuolloin pieniä tiloja oli lähes 300 000. Vuonna 1995 aktiivitiloja oli vajaa 100 000 ja peltoa oli keskimäärin 22 hehtaaria/tila. Vuonna 2018 maatiloja oli 47 600 ja keskimääräinen peltoala oli 48 hehtaaria/tila.

Maataloustuotteita hintasäädeltiin 1990-luvun alkuun saakka. Hinnat määritteli hintaneuvottelutoimikunta. Hintasääntelyn avulla pyrittiin varmistamaan maatalousyrittäjien elanto.

Maidolle, naudan-, sian- ja lampaanlihalle, kananmunille, rukiille, vehnälle, rehuohralle ja kauralle asetettiin vuotuiset tavoitehinnat. Sokerijuurikkaan, perunan ja öljykasvien hinnat sovittiin neuvotteluissa.

Tuotantotavoitteiksi oli asetettu peruselintarvikkeiden täysi omavaraisuus ja elintarvikehuollon varmuus, kotieläintuotannon osalta lievä ylituotanto. Suomi oli suljettu markkina-alue, jossa maatalouden kustannukset ja tuotehinnat olivat maailmanmarkkinahintoja korkeammat.

– Tuotannonrajaustoimet vaikuttivat koko 1980-luvun aina Suomen EU-jäsenyyteen asti, kertoi Puurunen.

Tuotannonrajaustoimiin jouduttiin ylituotannon vuoksi. Tuotannonrajaustoimina käytettiin muun muassa maatalouden perustamislupajärjestelmää, maidon ja kananmunien kaksihintajärjestelmää, pellonraivauksen kieltämistä ja peltojen metsittämistä korvausta vastaan.

Perustamislupajärjestelmä oli voimassa 1975 – 1994. Tavoitteena oli turvata perheviljelmät ja estää teollisuusmainen maataloustuotanto. Kotieläintuotannon alentamiselle tai laajentamiselle oli haettava lupa Maatalouspiiristä. Eläinten lukumäärää rajoitettiin ja tilan tuli olla lähes omavarainen rehun suhteen. Maidontuotantoa rajoitettiin vastaavasti kiintiöjärjestelmällä.

– Perustamislupajärjestelmä säilytti maaseudun väestöä omilla tiloillaan, mutta samalla esti rakennekehityksen ja tuotannon tehostamisen.

Maidontuotannon kiintiölaki teki perustamislupajärjestelmän tarpeettomaksi ja johti järjestelmän lakkauttamiseen 1994.

EU:hun liittymisen jälkeen seurasi sopeutuminen EU:n tukijärjestelmiin ja muihin muutoksiin.

– EU:n yhteismarkkinoille siirtyminen tapahtui yhdessä yössä, totesi Puurunen muutoksen pyörteisiin joutuneesta Suomen maataloudesta.

Tuottajahinnat alenivat jopa puoleen ja kananmunien osalta tutkimuslaitosten ennusteita alemmaksi. Merkittävä osa viljelijöiden tulonmenetyksistä voitiin korvata EU:n ja kansallisen tuen avulla. Osa tiloista laajensi tuotantoaan, mutta osa joutui luopumaan maataloudesta heikon kannattavuuden takia.

CAP27-suunnitelmaa työstetään

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP, Common Agricultural Policy) on toteutettu jo vuodesta 1962. CAP pyrkii kehittämään EU:n maataloustuotantoa tasapainoisella tavalla ottaen huomioon ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin ja edistäen maaseutualueiden elinvoimaisuutta.

EU:n asettamien tavoitteiden pohjalta Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut neljä työryhmää valmistelemaan seuraavan rahoituskauden kansallista, strategista CAP27-suunnitelmaa. Seuraava rahoituskausi kattaa vuodet 2021 – 2027.  Työssä tullaan kuulemaan laajasti eri sidosryhmiä. CAP-suunnitelmassa kuvataan maatalous- ja maaseutupolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi.

Etelä-Savon ELY-keskuksen uutena Maaseutupalvelut yksikön päällikkönä vuoden alusta aloittanut Ilpo Lehtinen kertoi alustavista painopistealueista, jotka pyritään saamaan mukaan CAP27-suunnitelmaan. Hän muistutti, että suunnitelmaa laadittaessa alueellisten erojen huomioonottaminen on tärkeää.

– Suuria linjoja Etelä-Savossa ovat muun muassa maaseutuelinkeinojen tukeminen ja kehittäminen sekä luonnonvarojen käyttäminen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Maatilojen selviytymiskyky pyritään varmistamaan. Esimerkiksi ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi maatilat tarvitsevat riittävästi maatalouden tukia. Viljelijöiden asemaa pyritään vahvistamaan. Nuorten viljelijöiden tulemista alalle on mahdollista helpottaa muun muassa huomioimalla maatilojen monialaisuus.

– Pitäisi olla niin, että aloitustukea saavat maatilat voivat harjoittaa muitakin elinkeinoja kuin maataloustuotantoa. Rakennetukien rinnalle pitäisi saada myös muita kehittämistoimia.

Työllisyyden parantamiseen pyritään esimerkiksi tarjoamalla tehokkaat tietoliikenne- ja liikennepalvelut sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon kehittämisellä.

Metsätaloudessa tavoitteena on toimia kokonaiskestävästi eli toimimaan samanaikaisesti taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Etelä-Savon vahvuuksia ovat metsien ja vesistöjen monipuolinen ja innovatiivinen hyödyntäminen elintarvikkeiden, muiden hyödykkeiden ja palveluiden tuotannossa. Näitä alueita pyritään kehittämään edelleen jatkossakin.

Tuotteiden arvoa pyritään nostamaan brändäämällä ja hyödyntämällä ruoka- ja juoma-alan osaamista. Myös uusien, vaihtoehtoisten ruokaketjujen tuleminen mukaan markkinoille olisi mahdollisuus.

– Ruoka ja ruoan brändäys ovat tärkeitä.

Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävissä toimissa otetaan huomioon esimerkiksi runsaat metsävarannot, nurmiviljelyn ja luomutuotannon korkea osuus sekä biotalouden ratkaisut.

– Uusiutuvan energian osuus on Etelä-Savossa tällä hetkellä 48 prosentin luokkaa.

– Vahvistetaan veden tuotteistamista ja puhtaan veden merkitystä osana ruoantuotantoprosessia, matkailua ja hyvinvointia. Etelä-Savoon on saatava kohdennettuja vesiensuojelua ylläpitäviä järjestelmiä ja niihin riittävä rahoitus.

Maatalouden ja maaseudun tulevaisuudenkuvia

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Pasi Rikkonen luennoi siitä, miltä Etelä-Savon maaseudun tulevaisuus näyttää. Etelä-Savon maa- ja elintarviketalouden tulevaisuutta on mallinnettu erilaisten tulevaisuusskenaarioiden avulla.

– Kaikki historian tieto pohjustaa tulevaisuutta. Tarvetta on yhä vihreämmälle CAP:lle. Ympäristön, maaperän, vesien ja maiseman tilasta ja suojelutarpeista tullaan olemaan yhä tietoisempia, Rikkonen totesi.

Kasvihuone- ja avomaapuutarhatilat ovat osoittautuneet kannattavimmiksi viime vuosina. Myös sikatilojen kannattavuus on ollut nousussa. Sen sijaan lypsykarja- ja viljatilojen kannattavuus on laskenut.

Luomutuotteiden kysynnän ennustetaan jatkavan kasvuaan. Elintarvikkeiden alkuperä ja tuotantomenetelmät kiinnostavat kuluttajia. Elintarvikemarkkinoiden läpinäkyvyys tulee lisääntymään.

– Lähiruoka- ja luomutuotannossa investointituet ovat tarpeen. Taloudelliset resurssit ovat suurin toiminnan este. Yritystoiminnan kannattavuus on investointien elinehto, olipa mikä tahansa yritys kyseessä.

Yritysrakenteissa tulee tapahtumaan muutosta. Yritysrakenteet tulevat olemaan monimuotoisempia ja tilakoot kasvavat entisestään; 50 prosenttia Suomen maatiloista tuotti 82 prosenttia koko maan tuotannosta 2018.

– Automaatio tuotannossa lisääntyy. Teknologiaa otetaan yhä enemmän käyttöön myös energiaratkaisuissa.

Ympäristön osalta isoja kysymyksiä globaalisti ovat vesien ja maaperän suojelu. Niistä ollaan entistä enemmän tietoisia ja luonnontilaan halutaan näkyvää parannusta.

Rikkonen totesi uskovansa siihen, että peltoon perustuva maatalous on voimissaan keinolihatuotannosta ja hyönteisproteiineista huolimatta tulevinakin vuosikymmeninä.

– Etelä-Savo voi rakentaa muun muassa näiden asioiden päälle: luomu, puhtaus, eläinten hyvinvointi, makean veden saatavuus, ihmisten yhteisöllisyys ja yritysten välinen yhteistyö.

Maailma murroksessa

Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Augurix Oy:stä luennoi maaseutupolitiikasta murrosten keskellä. Hän kertoi, että maaseutupolitiikan suuria ongelmia ovat palveluiden, väestön ja tulevaisuudenuskon väheneminen.

– Maatalous ei ole irrallinen lenkki, vaan yhteydessä muuhun yhteiskuntaan, totesi Kuhmonen.

Rinnalla kulkee koko yhteiskuntaa koskeva muutostila. Työtä ei enää tehdä perinteiseen tapaan, työntekemisen muodot ovat monipuolistuneet. Tietotekniikka, robotiikka ja tekoäly ovat tämän päivän teknologiaa. Murroksessa ovat myös energia- ja ruokajärjestelmät sekä monet muut asiat.

– Mitkä ovat yhteiskunnallisia ongelmia, jotka pitäisi yhdessä ratkaista: maatalouden alhainen tulotaso, metsien käyttö, maaseudun asuttuna pitäminen, palvelujen häviäminen maaseudulta?

Teksti: Sofia Flygare