Rakkaudesta Ruokaan….

Päättyvä kuu on nimensä veroinen ”helmi”. Ainakin täältä hallinnon ikkunasta katsottuna peräpeilistä näkyy monta hyvää ja hohdokasta päivää, joista voisin tarinoida enemmänkin. Rajaan helmet kuitenkin 29 sijasta kolmeen.

Ensimmäinen helmi tuli vastaan luomukotieläinkurssipäivänä. Huone täyttyi yhdestätoista innokkaasta viljelijästä, joiden päällimmäisenä ajatuksena oli vahvistaa omaa osaamistaan siirtäessään tilan eläimet keväällä luonnonmukaiseen tuotantoon. Päivä oli erittäin vuorovaikutteinen. Viljelijöillä oli hyviä kysymyksiä, joihin osaan kysymyksistä etsittiin yhdessä vastauksia. Keskustelu oli positiivista, pohdiskelevaa ja rakentavaa. Se siitä päivästä helmen tekikin. Meillä oli puolin ja toisin valmentava ote käytössä.

Uuden ja ennalta tuntemattoman asian edessä valmennusta tarvitaan. Viljelijä tarvitsee ympärilleen verkoston, joka mahdollistaa uuteen toimintamalliin siirtymisen. Siinä verkostossa ovat mukana mm. neuvoja ja hallinto. Hallintokin tarvitsee valmennusta, kun tilatasolla tehdään uusia ratkaisuja. Tällöin paras ympäristö valmennukselle on viljelijän tila.

Tästä pääsenkin tarinan toiseen helmeen, eli päivään, jolloin kävin yhdessä kollegani Mervin kanssa luomutilalla katsastamassa tilan olosuhteita. Tilan on tarkoitus siirtyä luomukotieläintuotantoon ja asiasta on käyty kirjeenvaihtoa sähköpostien, puhelinkeskusteluiden ja eri kuvien ja pohjakarttojen pohjalta. Itse asian äärellä viljelijän tilalla, karvakorvien keskellä kierrellen eri tuotantorakennuksissa kuva tilan toimintamallista ja toiminnasta sekä tulevaisuudesta selkiintyi meille kaikille: Viljelijälle, tilan luottoneuvojalle sekä meille hallinnon ihmisille. Tällaiset päivät jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja muistuttaa siitä, että asiakkaan kohtaaminen on juuri tämän kaltaisissa tilanteissa äärimmäisen tärkeää. Tärkeää siksi, jotta osataan neuvoa ja tuoda esille erilaisia vaihtoehtoja, joita asiakas, eli viljelijä huomioi oman tilan kehittämisessä. Rohkeasti siis vain yhteydenottopyyntö meidän suuntaan, jos erityisesti tilan toiminnassa tulevaisuudessa on tapahtumassa muutoksia ja niiden toteuttaminen tasolla tai toisella arveluttaa jossain määrin.

Kaiken kaikkiaan eteläsavolaisilla luomutiloilla ja varmasti myös tavanomaisillakin tiloilla on positiivinen pöhinä. Mistä sen arjessa parhaiten huomaa? Hyvä kysymys, johon on helppo vastata kertomalla tämän tarinan kolmas helmipäivä. Se nimittäin oli melkein tämän päättyvän kuun lopussa, jolloin ELY-keskuksen lounaspaikkaan Jääkärinkatu neljääntoista rantautui uusi yrittäjä. Entisen yrittäjän siirtyessä eläkkeelle Ravintola Savo aloitti toiminnan konseptilla, jota Vaihan yrittäjä Teemu Kaijanen on toteuttanut jo jonkin aikaa Mikkelin rautatieaseman Asemaravintolassa. Niin Asemaravintolan kuin Ravintola Savon ruokalistalta on nähtävissä eteläsavolaisen ruoantuotannon tila: päivittäin on tarjolla oman maakunnan tuotteita, joka kertoo lounastajalle ruoan paikallisuuden ja tuo viljelijän kasvot ruisleivälle, possun lihalle, kalalle, kananmunille jne. Arvostan ruokalistaa ja tarjontaa suuresti, sillä se kertoo paljon myös ruoanvalmistajasta ja hänen arvomaailmastaan. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun antimet löytyvät ”omilta kulmilta”.

Tervetuloa käymään Etelä-Savon ELY-keskuksessa – jos ei niin hallinnollisten asioiden selvittely ole tarpeen, poikkea lounaalle ja tee makumatka maakunnallisen ruokakulttuuriin. Hyvä ruoka – parempi mieli!

Hyvää alkavaa maaliskuuta!