Korona – arvojen ja roolien uusjako

Yhteiskunta on kohdannut historiansa pahimman shokin sitten sotien. Koronan ensimmäisessä aallossa teollisuus kärsi komponenttipulasta, toisessa aallossa peruttiin tapahtumat ja kulttuuritoiminnot, kolmannessa aallossa ravintoloiden asiakasvirta hiipui ja neljännessä aallossa vaikutukset näkyvät laajemmin palvelukentässä. Emme tiedä, kuinka kauan tilanne tulee jatkumaan, millaisella voimalla ja millaisia ovat seuraavat aallot.

Selvää kuitenkin on jo nyt, että kansakunnan arvoissa ja asenteissa tapahtuu parhaillaan merkittäviä muutoksia.

Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta ei ole enää puhuttu viikkoihin. Hajautettu yhteiskuntarakenne on nyt voimavara, joka osaltaan suojaa meitä epidemian voimakkaalta leviämiseltä. Fyysinen etäisyys hidastaa tartuntaketjua.

Terveydenhuollon ja sairaaloiden verkosto on laajassa maassa vielä onneksi melko kattava. Nyt tämä verkosto on avuksi, kun etenkin riskiryhmäläiset ja ikääntynyt kansakunta tarvitsee hyvää ja laadukasta hoitoa. Ja kun julkisen terveydenhuollon kuormitus on voimakasta, halutaan mukaan nyt vahvemmin yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat. Näyttää siltä, että monien toimijoiden – järjestöjen, yksityisten ja julkisen – yhteistyö on merkittävä resilienssitekijä terveydenhuollon kantokyvyn kannalta.

Huoltovarmuudesta ja kotimaisen ruoan tuotannosta ei ole oman elämäni varrella puhuttu koskaan niin voimakkaasti ja kunnioittavasti kuin nyt. Arvostus kotimaista, puhdasta ruokaa kohtaan on selvästi noussut ja siitä on tullut turvallisuuskysymys.

Paikkariippumaton tai monipaikkainen työ kuulosti vielä pari kuukautta sitten varsinkin maaseutumaisten alueiden tavoitetilalta ja mahdollisuudelta. Olemme vuosia enemmän puhuneet etätyöstä kuin tehneet sitä. Viikoissa yhteiskunta joutui digitalisaation ja työkulttuurien stressitestiin, kun merkittävä osa ihmisistä joutui aidosti ja valitettavasti pakonkin edessä perustamaan työpisteensä kodin kulmaukseen. Olimme sittenkin ehkä yllättävän valmiita digiloikkaan.    

Lyhyemmät tuotantoketjut ovat nyt varmasti uudelleenpunninnassa kansainvälisissä yrityksissä ja samoin mietintä siitä, olisiko osaa tuotantoa järkevä palauttaa takaisin kotimaahan. Silti on toivottavaa, ettei globaali talous alkaisi käpertyä kuoriinsa: Etelä-Savon tulee kurkottaa tulevaisuudessakin yli rajojen. Me ratkaisemme maailman ympäristö- ja elintarvikekysymyksiä.

Kuntien ja yritysten välinen elinvoimaliitto vahvistuu. Paikallisten yritysten tärkeys ja merkitys kuntien olemassaolon kannalta saa uutta tunnustusta ja häiriötilassa näemme myös sen, kuinka kunnat onnistuvat olemaan yritysten tukena. Korona on stressitesti elinvoimapalveluille ja -politiikalle. 

Selvää on, että koronaviruksen vaikutukset eteläsavolaiseen maaseutuun, sen ihmisiin ja yrityskenttään tulevat olemaan voimakkaita. Tärkeää tässä hetkessä on se, että eri toimijat tulevat yrityksiä ja yritykset toinen toistaan vastaan. Näemme jo nyt, että eteläsavolaisissa yrityksissä on valtavasti innovatiivisuutta. Taksit ja ravintolat toimivat yhdessä, teenmaistatus on siirtynyt Instagramiin, verkkokauppoja rakentuu ja yritykset tuotteistavat palveluitaan lahjakorteiksi.

Kukaan ei halunnut sitä, että kokisimme tämän ajan. Mutta tässä palon ja tuhkan alla on uusia kasvun siemeniä jo nyt. Kun tästä selviämme, ei etätyö ole enää slogan, kotimainen ruoka itsestään selvyys tai hajautettu yhteiskunta resurssitehoton maailmankuva. Pakon edessä syntyy nopeutetulla ajanjaksolla vastaiskuja ja avauksia muutokseen.

Siihen saakka meidän tulee pitää toisistamme huolta ja taistella eteläsavolaisten ihmisten ja heidän elinkeinojensa puolesta.

Niina Kuuva
Aluejohtaja
Etelä-Savon Yrittäjät