Pilkkimies kevätjäiden konserttisalissa
Puumalalainen Heikki Heljoranta, 69, liukuu punaisella potkurillaan pitkin aurinkoista järvenselkää. Kevätjää kumisee, möyrähtelee, ritisee ja huokailee auringon lämmittäessä järven jääkantta.
Koronaviruksen torjumiseksi yli seitsenkymppisille on esitetty vahva suositus vältellä ihmiskontakteja. Vaikka Heljoranta ei ikänsä puolesta rimaa vielä ylitäkään, ei hänellä muutoinkaan ole vaaraa väentungokseen joutumisesta.
Näköpiirissä on vain kaksi muuta pilkkimiestä, jotka istuvat hiljaa paikollaan omilla pilkkijakkaroillaan. Tilaa on runsaasti. Kaukana mökkirannassa haukkuu valkoinen koira.
Saaren kupeessa sijaitsevalla apajapaikallaan pilkkimies ottaa kairan esiin ja poraa reiän jäähän. Kairaa pitää käyttää edellispäivän avannoillekin pyrkiessään, sillä kireä yöpakkanen on kuronut kaikki järven silmät umpeen.
– Nyt, kun työvuodet ovat ohi, ehtii kalastamaan, tarinoi Heljoranta valuttaessaan siimaa järveen.
Hän paljastaa, että mieluisinta saalista on lohi. Sitäkin on Saimaasta noussut.
– Pannulla paistettu ahven on herkkua. Pienistä ahvenista saa tehtyä ahvenkukon, hän kertoo pilkkisaaliin tavoitteistaan.
Avannosta alkaa nousta ahvenia tasaiseen tahtiin. Välillä koukkuun tarttuu särki. Pilkkimies kairaa uuden reiän ja kalaa tulee siitäkin.
Hän kertoo aloittaneensa pilkkimisen nuorena poikana Hyvinkäällä.
– Lähdimme pilkkiseuran kanssa bussilla aina johonkin järvelle kalaan.
Heljoranta on asunut Hyvinkäällä valtaosan elämästään. Syntyjään hän on helsinkiläinen. Viimeiset kymmenen vuotta kotipaikkana on ollut Puumala. Ennen Puumalaa hän asui jonkin aikaa myös Savonlinnassa. Eläkevuosina kalavesien läheisyys on mahdollistanut sen, että nuoruuden harrastusta on ollut helppo jatkaa.
– Talvella pilkin, kesällä pidän verkkoja. Uistelemassakin olen käynyt. Välillä kala on tiukassa, mutta kyllä sieltä yleensä aina jotain saa.
Pilkkipaikan ohittaa pariskunta potkureillaan. Kalasaaliskyselyt ja kuulumiset huudellaan kaukaa tasaisen potkuttelun lomassa. Hetkessä ulkoilijat katoavat niemen taakse. Lumeton ja sileä kevätjää sopisi hyvin luisteluunkin.
– Mouruaminen johtuu lämpötilan vaihtelusta ja jään laajenemisesta.
Auringon paistaessa päivällä lämpötila nousee ja jää laajenee. Yöpakkanen saa jään kutistumaan. Lumettomalla jäällä lämpötilavaihtelut voimistuvat.
Kevätjäiden kestävyydestä voi tehdä johtopäätöksiä vain luonnon merkkejä tarkkailemalla. Jään alta kuuluvat äänet eivät kuitenkaan kokenutta pilkkimiestä pelota.
Heljoranta kertoo, että viime aikojen napakat yöpakkaset ovat jäädyttäneet jäätä alapuolelta. Jään pintaan vaikuttaa auringon lisäksi myös esimerkiksi vesisade, joka aiheuttaa puikkojäätä ja jään haurastumista.
– Naskalit ovat aina mukana ja jäälle lähtiessä tutkin jään kestävyyden. Jos lämpötila alkaa olla päivisin jatkuvasti plussan puolella, ei jäälle ole enää mitään asiaa, hän toteaa.
Jään äänien lisäksi hiljaisuuden halkaisee taivaalta kuuluva yllättävä ääni. Yksittäinen lentokone viuhtoo kohti pohjoista. Harvinainen näky koronaviruksen rauhoittamassa maailmassa.
Teksti ja kuvat: Sofia Flygare
Etelä-Savon Ely-keskuksen Jäätilannekatsaus 26.3.2020.
