Jotain uutta, jotain vanhaa, uudelleen sävellettyä…..

Syksyn aikana televisiossa pyörinyt Vain Elämää- ohjelman yhdestoista kausi päättyi viime perjantaina. Jälleen taajuuksille sateli hienoja uudelleen sovitettuja nuotituksia eri musiikkilajien taitelijoiden urien varrelta. Formaatin ajatuksen mukaisesti seitsemän erilaista ”tyyppiä” istahtaa pöydän ääreen vuorotellen isännöimään ja emännöimään päivän kulkua. Päättyneellä kaudella näkyi artistien järkkymätön palo omaan työhönsä ja siihen, miten esitettävä biisi pienen käsittelyn jälkeen syntyy uudelleen pienillä muutoksilla entistä voimakkaampana ja vahvempana. Jännitystä oli puolin ja toisin olemassa, sillä esittäjällä ei ollut taattua varmuutta, miten toisen laulun saa uudelleen soimaan. Toisaalta laulua vuosikymmeniä laulanutta jännitti miltä omat laulut kuulostavat toisen, mahdollisesti monta kymmentä vuotta nuoremman tai vanhemman artistin tulkitsemana.

Hyvän musiikin lisäksi ohjelmassa hienointa on se, kun kaikki ohjelmassa kerta toisensa jälkeen innostuvat toistensa esityksistä. Bändi taustalla silminnähtävästi nauttii, kun nuotit sulautuvat rumpujen, kosketinsoittimen ja kitaran kautta kiinni artistin soundiin. Pöydässä liikehditään rytmin mukaisesti ja eläydytään kiinni tunnelmaan. Yhtäkkiä tuntemattomasta on tullut tähti. Esityksen jälkeen ihmetellään, minkälaista uutta puolta kukin on itsestään päässyt näyttämään ja kokeilemaan.

Miten tuo formaatti liittyy maaseutuun ja Etelä-Savoon? Ehkä paikannuksena siltä osin, että kyseinen ohjelma kuvattiin täällä meillä päin Hirvensalmella – kauniiden maisemien äärellä. Muutoin näitä vastaavanlaisia päivän isäntiä ja emäntiä – arjen sankareita –  löytyy ympäri maakuntaa – ja uskaltaisin vielä väittää, että jokaisesta maakunnasta. Pöydän äärelle kokoonnutaan vähintään kerrankaksi päivässä. Kukaan ei suoranaisesti laula, mutta voimme virittää tunnelman ruokalautasellamme siihen duuriin, mikä kaikui kesällä Hirvensalmella. Rajoittunut maailma on rakentanut lautasemme enemmän maakunnan näköisemmäksi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lihalle, perunalle, leivälle ja mehulle on tullut nimi. Emme myöskään pääse pakoon pois siitä mielikuvasta, mihin hyvin valmistettu ruoka kunkin meistä mielessä kuljettaa.

Paljon puhutaan ruoan paikallisuudesta – ja nyt eletyssä arjessa paikallisuus näyttäytyy huomattavasti merkityksellisemmässä roolissa kuin aiemmin. Ns. itsestäänselvyys, päivittäinen ruoka, esiintyykin meille aivan eri sävelasteikolla kuin aikaisemmin. Puhtaus, turvallisuus, reiluus ja kestävyys ovat elementtejä, joita jokainen meistä on alkanut uudelleen muotoilla lautasellamme. Muotoilua tehdään ruokalautasen kaikilla sektoreilla. Sen arvoa mitataan monin eri tavoin. Säveltäjiä ja sovittajia tarvitaan tähän uudelleen muotoiluun entistä enemmän, koska maailma ympärillämme muuttuu nopeassa syklissä. Onneksi kehittynyt laajakaistaverkko mahdollistaa monen eri alan ammattilaisen osallistumaan tähän yhteiseen sävellystyöhön, kun emme muuten pääse yhteisen pöydän äärelle.

Työ kohti kestävämpää, taloudellisempaa ja sosiokulttuurillisempaa maaseutua ja maataloutta on parast’aikaa käynnistymässä uuden ohjelmakauden kynnyksellä. Jos vain sinulla on mahdollista osallistua tähän sävellykseen mukaan, olethan yhteydessä ELY-keskukseemme. Uudelleen sanoituksia ei ole koskaan liikaa. Ties vaikka vielä joku päivä päästäisiin yhteisen ruokapöydän ääreen niistä vielä ääneen keskustelemaan ja näemme, mihin muotoon se tuttu peruna on muuttunut lautasellamme.

Hyvää alkavaa joulukuuta ja tulevaa Itsenäisyyspäivää!