Hei, milloin hanat aukeaa…..

Vaikka helteinen heinäkuu on takanapäin, helle sitkeästi seuraa meitä elokuulle. Poikkeuksellisen pitkä, lämmin – jopa ylikuuma kesä on tuonut haasteita ihan kaikille. Jokainen on päässyt nauttimaan lämmöstä, mutta myös sen tuomasta tuskasta ja jopa yllättävistäkin ”vieraista”.

Viime kesää on ikävä ainakin sadepilvien osalta. Mikään uutinen tämä ei teille enää ole: Metsämarjat ovat osittain pieniä ja kuivia, kun taivaalta ei vettä ole tullut. Pelloilla kasvustot ovat niukkoja – satomäärät jäävät kauas normaalista. Vedestä on pulaa jopa kaupoissa, sillä kaupat myyvät ei oota pullovesien osalta. Lämpöjen myötä Suomeen kantautui vierailija nimeltä Gammayökkönen. Viime vierailusta olikin aikaa (1946), joten laji tuli näyttämään, mihin se pystyy ja pystyyhän se. Liki 300 isäntäkasvia on gammayökkösen ruokalistalla viljeltävistä kasveista aina rikkoihin asti. Esiintymiä on ihan koko maassa. Paitsi että se on kaikkiruokainen, se on myös nopea tuhoamaan kasvustot muutamassa päivässä. Ei siis ihme, että meistä jokainen vuorollaan on kysymysmerkin edessä uusien, ennalta-arvaamattomien haasteiden kanssa, myös tämän.

Yleisin kysymys onkin ollut: Mitä tehtävissä? Yleiseen rehupulaan liittyen kertaus lyhyesti: Ykköstason neuvo on kartoittaa rehuja muilta luomuviljelijöiltä. Apua voi löytyä toiselta luomutilalta, jolla itsellään ei ole eläimiä, mutta tarjontaa nurmirehusta. Toinen vaihtoehto on kysyä rehua tavanomaisilta tiloilta. Mikäli teet diilin tavanomaisen tilan kanssa, erittäin tärkeää on muistaa hakea Evirasta lupa tavanomaisen rehun käyttöön luomukotieläintilalla. Luomutila voi tehdä ostopäätöksen tavanomaisen rehun osalta jo tässä vaiheessa, mutta sen käyttöön tarvitaan erillinen lupa. Lupahakemuksen liitteeksi tarvitaan muistiinpanoja kuluvalta satokaudelta. Se tarkoittaa asioiden kirjaamista ylös (aivan kuten tähänkin asti)  ja kolmannen osapuolen, esim. maaseutusihteerin lausuntoa paikkakunnan vallitsevista kasvuolosuhteista. Kuvia kannattaa ottaa jo nyt – lokakuussa tai keskitalvella se on jo haasteellisempaa. Eli tässäkin ennakointi ja suunnitelmallisuus ovat valttia. Lupahakemus löytyy täältä https://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/luomu/luomun-lomakkeet/hakemus_elainlupa_2018_fi.pdf

Mitä tulee vieraileviin yökkösiin, Tukes on ansiokkaasti ohjeistanut eri kanavien kautta käytettävien torjunta-aineiden osalta. Turex 50 WP on biologinen vaihtoehto perhostoukkien torjuntaan ja soveltuu myös luomutuotantoon. Ongelmana on aineen saatavuus tällä hetkellä. Mikäli ainetta vain onnistuu saamaan, käytön osalta ei kannata aikailla, sillä tavattu yökkönen tuhoaa kasvustoa nopealla tahdilla.

Haasteita siis riittää ja mitä vielä onkaan tulossa. Mikkelissä torstaina 2.8 järjestettiin peltohavaintopäivä. Paikalla oli peltoalan asiantuntijoita, joilta sai vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin niin tavanomaiselle tuotantosuunnalle kuin luomullekin. Kuumuus ilmeisesti verotti paikalla kävijöitä, sillä näytteilleasettajat olisivat toivoneet suurempaa väkiryntäystä. Tilaisuuksiin kannattaa osallistua, sillä monesti niistä saa arvokasta tietoa esim. liittyen pellon kasvukunnon parantamiseen, uusien kasvilajikkeiden ominaisuuksiin, kasvitautien ja rikkakasvien torjuntaan ja moneen muuhunkin asiaan. Lisäksi sosiaalinen tapahtuma siirtää sitä ns. parasta tietoa eli kokemusten jakamista toisten kanssa. Itsekin tapahtumassa vierailleena sain vaihtaa ajatuksia viljelijöiden kanssa kuluneen kesän haasteista. Mukava oli myös nähdä erilaisia työnäytöksiä ja kuunnella alan asiantuntijoiden viime hetken innovaatioita.

Tapahtuman pysähdyttävin esittelypöytä oli maa- ja kotitalousnaisten kahviteltassa, jossa oli havainnollistettu suomalaisen kuluttajan ruokahävikin määrä vuodessa: 23 kg. Tuntuu aivan kummalliselta, että ruokaketjun alkupäässä tehdään suuriakin tekoja ja uhrauksia, jotta saataisiin markkinoille tuotettua hyviä, laadukkaita tuotteita. Ja miten toimitaan ketjun loppupäässä? Ketjun loppupäässä tätä työtä ei osata riittävästi arvostaa, jos jokainen suomalainen heittää vuoden aikana 23 kg ruokaa roskiin. Herää kysymys, mitä me oikeasti arvostamme ja onko arvomaailma vinoutunut jossain määrin?

Blogin otsikkona heitin kysymyksen hanojen avaamisesta. Parastaikaa, kun katson työhuoneen ikkunasta ulos, asfaltti näyttää märältä ja taivas salamoi. Ainakin Mikkelin keskustassa sataa, toivottavasti sadetta saadaan myös muuallakin ja vähemmän salamoita.

Ensi kerralla kerron havaintoja kesän tarkastuksilta. Niitä odotellessa johdatan Sinut erään innokkaan, tänä keväänä luomuun siirtyvän nuoren yrittäjän pihapiiriin. Vierailin tilalla heinäkuun alussa yhdessä viestintäharjoittelijamme kanssa. Tämän filmin kautta välittyy vahvasti rohkeus, into, yrittäjyys ja voimakas tahtotila viedä ruoantuotantoa maakunnasamme eteenpäin https://www.youtube.com/watch?v=1z6t5Fl6jqA

Energistä elokuuta kaikille !