Taajamamerkki on turhin liikennemerkki

Etelä-Savon maakunnan kasvun kärjet ovat ruoka, vesi ja metsä. Ne kaikki löytyvät maaseudulta, jota Etelä-Savo on käytännössä kauttaaltaan, paria kaupunkikorttelia lukuun ottamatta.

Jakolinjat taajamamerkin eri puolille ovatkin keinotekoisia ja isolta osin henkisiä. Valistunutta kuntapäättäjää tai virkamiestä eivät rajoita ismit, ideologiat eivätkä varsinkaan puoluerajat.

Maakunnan kärjet pysyvät terävinä vain, jos kaikilla päättäjillä ja virkamiehillä on tärkeimpinä työkaluina teroittimet ja hiomakivet. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa maaseutu- ja yritysvaikutusten arvioinnin käyttöä kaikessa päätöksenteossa ja viranomaisvalmistelussa. Niin jokaisessa kunnassa ja kaupungissa kuin maakuntatasolla.

Ruoka on isossa roolissa julkista päätöksentekoa. Maakunnan kasvun ruokakärki tarkoittaa, että etusija on annettava paikallisille hankinnoille. Vähintäänkin hankinnat on oltava kotimaisia, vanhusten ”menumaateista” lasten päiväkoteihin.

Metsäkärki tarkoittaa muun muassa sitä, että Etelä-Savosta tehdään puurakentamisen mallimaakunta. Elinkaariajattelua ei voi enää jatkossa olla julkisten rakennusten remontoiminen purkukuntoon. Ilmastovaatimusten viimeistään pitää siirtää painopistettä puuhun.

Puulla on pitkä historia rakentamisessa, mutta myös tulevaisuus rakentuu puulle. Siinä kehityksessä maakunnan ja sen kuntien kannattaa olla etulinjassa eikä peränpitäjänä.

Kuntien ja kaupunkien elinkeinotoimintaa on kehitettävä enemmän yhteistyössä ja kaikki toimialat huomioiden. Kutistuvien resurssien myötä on myös tarkasteltava elinkeinojen kehittämistä maakunnalliselta pohjalta. Maataloushallinnosta tästä löytyy jo hyviä esimerkkejä isommista alueista muun muasssa lomituksesta ja maaseutuviranomaisten osalta.

Etelä-Savossa on runsaasti yrityksiä, jotka miettivät, mistä saavat työlleen jatkajan. Se jatkaja voi löytyä joltain toiselta toimialalta tai palkkatyöstä. Näitä ihmisiä pitää saattaa yhteen.

Maankäytön ja alueiden käytön suunnittelun tulee luoda elinvoimaa, Etelä-Savon vetovoima ei ole keskittämisessä. Maaseudulle elinvoimaa tuo vapaampi ja mahdollistavampi oikeus rakentaa ja luoda elinkeinoille toimintaedellytyksiä. Meillä ei maasta eikä rannoista ole, eikä tule pulaa.

Myös kiinteistöverotuksen on oltava tasapuolista. Maaseudun kiinteistöjen vastikkeettomalla verottamisella ei Etelä-Savoon luoda sen enempää elin- kuin vetovoimaa. Pahimmillaan se johtaa rakennusten purkamiseen verotaakan välttämiseksi.

Metsä, vesi ja ruoka yhdessä antavat eväät hyvinvoivalle eteläsavolaiselle ihmiselle. Yhdessä tekeminen on ainoa keino maakunnan ja sen ihmisten paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Se edellyttää tänä päivänä entistä parempaa yhtenäisyyttä ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Niiden, jotka eivät tähän pysty, on syytä antaa tilaa muille.