Luomukurssilla viljelykierto tutuksi
– Luomuviljely aiheuttaa muutoksen tuotantoajatteluun: kasvinviljelystä siirrytään maanviljelyyn ja luonnon omien menetelmien hyödyntämiseen viljelyssä. Käytetään hyödyksi uusia kasveja, monipuolisempaa viljelyä ja omavaraista tuotantoa. Näillä keinoilla pidetään huolta ekologisesta aktiivisuudesta, kertoi luomuasiantuntija Juha-Antti Kotimäki ProAgria Etelä-Savosta Luonnonmukaisen tuotannon peruskurssin aloituspäivänä.
Luomukurssi on suunnattu viljelijöille, jotka ovat siirtymässä luomutuotantoon sekä viljelijöille, jotka haluavat uutta tietoa vaihtoehtoisista lannoitus- ja kasvinsuojelumenetelmistä. Luomusitoumusta solmittaessa viljelijöiltä vaaditaan muun muassa, että luomukurssi on suoritettu.
– Kurssia täydentävät viljelijäpuheenvuorot, jotka tuovat käytännönläheistä tietoa luomuviljelystä. Luomujärjestötoiminta tulee kurssilla tutuksi ja paikallisen Ely-keskuksen luomuasiantuntijat kertovat viimeisimmät tiedot luomuun liittyvästä lainsäädännöstä.
Luomukurssi koostuu viidestä luomuviljelyn lähiopetuspäivästä ja kahdesta luomukotieläintuotannon päivästä.
Luomuviljelypäivien kurssiohjelmassa ovat esimerkiksi kasvivuorotuksen periaatteet, viljelykierrot ja kiertosuunnitelman laadinta, ravinnehuolto, rikkakasvit ja niiden torjunta, kasvitautien ja -tuholaisten hallinta, kone- ja muokkaustekniikka.
– Viljelykierto tulee esille hyvin monessa ja on tärkeä. Viljelykierrolle tulee ehtoja luomusitoumuksesta.
Uudet luomusitoumukset laaditaan viideksi vuodeksi kerrallaan
– Luomuviljely vaatii pitkäjänteisyyttä. Siinä kymmenen vuotta on lyhyt aika.
Luomukotieläintuotannon päivien ohjelmassa ovat muun muassa luomukotieläintuotannon tuotantoehdot rakennusten ja ruokinnan suhteen, eläintenhoitosuunnitelma, eläinten ruokinta luomurehuin, apilasäilörehu ja palkoviljat rehuina.
Luomu sopii lähes kaikille tiloille
Ensimmäinen kurssipäivä alkoi kartoituksella, miksi luomu kiinnostaa ja miten kukin osallistuja on suunnitellut toteuttavansa luomuviljelyä omalla tilallaan.
– Voitte piirtää pellot, rakennukset, työkoneet, työntekijät. Jokainen hahmottelee kuvaan juuri ne asiat, joista haluaa kertoa, kehotti Kotimäki kurssilaisia.
Paikalla oli viljelijöitä eri puolilta Etelä-Savoa. Mukana oli sekä pitkään maataloutta harjoittaneita, että myös peltojen uudelleen käyttöön ottoa tai kunnostusta suunnittelevia kurssilaisia. Useilla viljelijöillä oli tuotantoeläimiä kuten lehmiä ja lampaita.
– Luomu sopii lähes kaikille tiloille, mutta erityisesti, jos eläinmäärä suhteessa peltoalaan on kohtuullinen. Luomu sopii myös kasvinviljelytiloille, joilla on mahdollisuus yhteistyöhön karjatilan kanssa. Karjan lanta saadaan hyödyksi luomukasveille ja nurmisadot karjan rehuksi. Luomukasvinviljelyyn siirtyminen helpottuu, koska luomun ravinnehuoltoon löytyy yhä lisää myös kaupallisia tuotteita, esimerkiksi hivenravinnetäydennykseen.
Kotimäellä itselläänkin on viljelytausta. Hänellä on ollut luomuviljelyssä kauraa ja heinää.
– Luomubuumi alkoi 1995 Euroopan Unioniin siirryttäessä. Tuolloin luomuviljelyyn siirtymistä alettiin edistää ympäristöjärjestelmään kuuluvalla erityistuella ja samalla luomutuotteiden kysyntä alkoi lisääntyä. Luomukursseja on järjestetty yhteistyössä eri tahojen kanssa 1990-luvun alusta lähtien. Peruskurssin lisäksi esimerkiksi ravinnehuoltoa ja rikkakasvien hallintaa käsittelevät täydentävät opinnot ovat olleet kysyttyjä. Mikkelin Haukivuorelle kehittyi vahva luomuvihannestuotannon keskittymä ja Juvalle vahva luomumaidontuotannon keskittymä jo 1990-luvun alussa, muisteli kouluttaja.
Toisaalta hän muistutti myös siitä, että väkilannoitteiden käyttö alkoi vasta 1950 – 1960 -luvuilla Suomessa.
Esittelykierroksen jälkeen kurssilla siirryttiin tarkastelemaan luomuviljelyn nykytilaa, käytettyjä kasvilajeja ja muita luomukasvinviljelyn perusteisiin kuuluvia asioita. Päivän aikana opiskeltiin muun muassa, miten luomuviljelyssä ylläpidetään maan viljavuutta ja kasvukuntoa.
Kotitehtäväkseen kurssilaiset saivat pohdittavaksi, mitä seurauksia luomuun siirtyminen aiheuttaa tilan toimintaan.
– Omaan tilapiirrokseen voi kirjata, mitä mahdollisuuksia ja uhkia luomu tuo omalle tilalle, ja miten uhkat voi kääntää mahdollisuuksiksi, opasti Kotimäki.
Luomutilojen määrä ja koko kasvussa
Luomuviljelyyn on siirrytty monilla kasvinviljelytiloilla, joilla tuotetaan vihanneksia, marjoja, erikoiskasveja, leipäviljaa ja valkuaiskasveja.
– Luomuvihannesten ja -marjojen osalta kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa.
Viljalajeista kevätruisvehnä on tullut uutena mukaan luomuviljelyyn. Kaura on eniten käytetty. Vihantaviljoista syysruista viljellään paljon luomuna. Hyvälaatuisen nurmirehun lisäksi luomutiloilla viljellään yhä enemmän herne-viljaseoksia. Kevätruisvehnä on tullut kauran lisäksi mukaan seoksiin. Leipäviljoista ruis on edelleen suosittu ja luomuelintarvikekauralla on myös menekkiä.
Luomutilojen määrä on kasvanut Suomessa noin sadalla tilalla vuosittain. Luomutilojen koko kasvaa myös jatkuvasti. Nyt keskimääräinen tilakoko on 63 hehtaaria.
Luomuviljellyn pinta-alan tavoite on 20 prosenttia vuoteen 2020. Ruokaviraston tilastojen mukaan luomuviljelyssä on tällä hetkellä 10,7 prosenttia peltopinta-alasta koko maassa. Etelä-Savon peltoalasta luomua on 18 prosenttia.
Koko Suomessa on lähes 4995 luomutilaa. Etelä-Savossa luomumaatiloja on 270 ja maakunnan merkittävimpiä luomuviljelypitäjiä ovat Juva ja Mikkeli.
Teksti: Sofia Flygare
