Hihat heilumaan – kohti ilmastokestävämpää ruoantuotantoa

ProAgrian toimitusjohtaja Heikki Pahkasalo avasi seminaaripäivän, jonka aiheena oli ilmastokestävä ruoantuotanto.

Avauspuheenvuorossaan Pahkasalo totesi, että ilmastoasiat ovat olleet vahvasti esillä viimeisen vuoden ajan Suomessa ja maailmalla.

– Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset sekä siihen reagoiminen ja siihen liittyvät mahdollisuudet ovat tulleet ykkösasiaksi sekä Suomessa että globaalisti. Maatalouden näkökulmasta valmistaudutaan uuteen ohjelmakauteen, joten ilmastonmuutos näkyy varmasti vahvasti tukijärjestelmissä tulevaisuudessa, hän totesi.

Kasvihuonepäästöistä Suomessa on tutkittu tulevan 11 prosenttia maataloudesta, teollisuudesta 10 prosenttia, energiatuotannosta 75 prosenttia.

–  Viljelijät askartelevat päästökysymysten parissa tällä hetkellä ja pohtivat muun muassa kannattavuutta.

ProAgria on mukana kehittämässä hiilipäästöjen laskentatyökaluja. Maataloudessa vaikutusta on esimerkiksi kasvivalinnoilla ja maaperän muokkauksella. Tavanomainen vai luomutuotanto, on yksi kysymyksistä. Samalla pitää miettiä eläinten hyvinvointikysymyksiä, ravinteiden käyttöä ja muuta. Paine kohdistuu viljelijöihin, myös heidän henkistä jaksamistaan on mietittävä.

– Ruoantuotantoa, terveellistä ravintoa ja elintarvikkeita tarvitaan maailmassa ja Suomessa jatkossakin ja viljelijöiden tulee sitä tuottaa.

Maatalouden suurimmat päästöt tulevat turvepelloista

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Perttu Virkajärvi luennoi ilmastoviisaasta karjataloudesta. Hän kertoi valintojen vaikuttavuudesta. Esimerkiksi Unicafen päätös luopua naudanlihan käytöstä ravintoloissaan vastaa päästövaikutuksiltaan Hanasaaren B-voimalan kahden tunnin päästöjä.

Ruokajärjestelmä on hyvin monimutkainen. Jos vähennetään nautakarjataloutta, saadaan aikaiseksi sosioekonomisia vaikutuksia rahatalouteen, huoltovarmuus heikkenee, tuonti saattaa lisääntyä, luonnon monimuotoisuus vähenee, toisaalta ravitsemus saattaa muuttua terveellisemmäksi.

– Nautakarjatalous on aidosti monimutkainen kokonaisuus ja yksinkertaisten vastausten antaminen ei ole helppoa, Virkajärvi totesi.

Maatalouden kokonaissektoria tarkasteltaessa on tutkittu, että turvemaiden viljely aiheuttaa maatalouden päästöistä 58 prosenttia, kotieläinten ruoansulatuksen metaani 14 prosenttia, lannoitteiden ja lannan käyttö viljelyssä 7 prosenttia, energia 6 prosenttia, lannan käsittely ja varastointi 5 prosenttia.

Turvepeltojen päästöjä voidaan vähentää nurmiviljelyllä, nostamalla veden korkeutta, jättämällä pelto viljelemättä tai metsittämällä. Keinoja pilotoidaan parhaillaan useissa hankkeissa. Merkittävimmät vaikutukset saataisiin metsittämällä tai ennallistamalla ne takaisin suoksi. Metsityksen vaikutus näkyisi vasta noin kahdenkymmenenvuoden kuluttua. Turvepeltojen metsityksen onnistuminen on myös epävarmaa.

Eläinten pötsipäästöjä on voitu vähentää muun muassa rehuhyötysuhdetta parantamalla. Toisaalta sen arvioidaan johtavan siihen, että eläinten tuottama lannan määrä lisääntyisi.

Tuotannon päästöjä voidaan pienentää hyvällä eläinaineksella, pellon peruskunnostuksella, tasapainoisella lannoituksella, väkirehumäärän optimoinnilla ja hyvän karkearehun D-arvolla.

Eri kasvien hiilensidontatutkimusta tehdään paljon. Esimerkiksi timotei-puna-apila-hiilensidontakokeilu tutkittiin Maaningalla 2017 – 2018.

–  Johtopäätöksenä voi todeta, että nautakarjataloudessa löytyy keinoja ilmastokuorman vähentämiseen. Tutkimustyö jatkuu. Lisää tuloksia tulee muutamassa vuodessa. Tulevaisuuteen vaikuttaa moni asia kuten yhteiskunnan tekniset innovaatiot, globaali väestönkasvu, ruokasuuntaukset ja muiden maiden vaikutukset elintarviketuotantoon, Virkajärvi totesi.

Hän muistutti myös siitä, että nurmen hiilensidontamenetelmät ja metaanin laskentamenetelmät saattavat tulevaisuudessa muuttua.

Maatalous hiiltä päästävästä hiiltä sitovaksi

Koulutuspäällikkö Sanna Söderlund Baltic Sea Action Groupista kertoi hiiliviljelystä. Hiiliviljely tarkoittaa erilaisia viljelystoimenpiteitä, jotka vähentävät maatalouden kasvihuonepäästöjä ja lisäävät hiilen varastoitumista maaperään.

– Hiiliviljely on uudistavaa ja monihyötyistä: ruoka ja hiili viljellään samoilla pelloilla. Maaperä on ykkösjuttu hiiliviljelyssä. Mikrobit muuttavat hiiltä vaikeammin hajoavaan muotoon.

Carbon Action -konseptin päätavoitteena on hillitä ilmastopäästöjä ja edistää meriluonnon monimuotoisuutta.

– Ilmasto, maaperä ja vedet ovat kytkeytyneet yhteen ilmasto-ongelmien kanssa. Kestävä pellonhoito auttaa hiilen sitoutumiseen ja ilmastomuutoksen hillintään.

– Meillä on hyvin ratkaisukeskeinen lähestymistapa asioihin. Ajatus on, että maatalous käännetään hiiltä päästävästä hiiltä sitovaksi, hän totesi.

Söderlund kertoi, että hiiltä karkaa ilmakehään 200 kg/ha/vuosi enemmän kuin sitoutuu. Tavoitteena on kääntää suunta sellaiseksi, että hiiltä sitoutuisi maaperään 200 – 1000 kg/ha/vuosi enemmän kuin karkaa.

Hiiltä sitovat parhaiten syväjuuriset kasvit, runsas pieneliökanta pellossa, monipuolinen viljelykierto, torjunta-aineiden käytön minimointi, biohiili, eloperäiset maanparannusaineet, rotaatiolaidunnus ja peltometsätalous. Muun muassa kasvien niittokorkeus vaikuttaa hiilensidontaan.

– Ilmastokysymyksessä yhteistekijöitä ovat maaperän laatu ja vesitalous.

Testauksia on tehty eri puolilla Suomea sijaitsevilla maatiloilla. Tutkimuksia on meneillään ja tuloksia odotetaan.

– Hiilipilottiviljelijöitä on 100. Hiilen varastoitumista testataan peltolohkoilla.

Maatilojen energiaratkaisuillakin vaikutusta

Johtava asiantuntija Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitosta tarkasteli luennossaan sitä, miten maatilasta saisi öljyvapaan.

– Päästötöntä energiaa ei ole. Paras kilowattitunti on käyttämätön kilowattitunti. Öljy on yksi energialähde, energia yksi päästölähde, hän totesi.

ProAgrialla on meneillään Ilmastoviisas maatila -hanke, jossa pyritään löytämään maatiloille parhaiten soveltuvia, kestävän kehityksen mukaisia energiamuotoja.

– Aurinkosähkö sopisi esimerkiksi sika- ja siipikarjatiloille. Tulevaisuudessa maatiloilla voisi olla enemmän käytössä sähkö- ja biokaasutraktoreita.

Mikrobirikas pelto sitoo hiiltä

– Mielenkiintoista on, miksi maatalous on jäänyt altavastaajaksi ilmastonmuutosasiassa, avasi luentonsa johtava asiantuntija Sari Peltonen, ProAgria Keskusten Liitosta.

 Koska ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla, päästöjen vähentäminen ei riitä. Hiilidioksidia pitää pystyä sitomaan myös pois ilmakehästä.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat promille koko maailman mittakaavassa tarkasteltuna. Valtaosa eli 75 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä syntyy fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta energian tuotannossa.

– Maatalous ja metsät ovat ainoita toimialoja, joissa on mukana hiilen sidonta, muistutti Peltonen.

Maatalouden ilmastotoimet pohjautuvat vuosikymmeniä sitten aloitettuun järjestelmälliseen ilmastotyöhön. Keinot ovat täysin tuttuja, mutta niitä pitäisi vain käyttää hyödyksi entistä tarkemmin. Ilmastoviisas maatilayritys voi vaikuttaa päästöihin muun muassa kasvi- ja energiavalinnoilla sekä lannoitteiden käytöllä.

– Energian käyttö, turvepeltojen viisas viljely, mikrobistoltaan elinvoimainen pelto, laidun- ja viljelykierto vaikuttavat päästöihin. Kestävä hiilivarasto syntyy maaperän mikrobien tuloksena.

– Maatalous on tullut sillä tavalla yllätetyksi, että hiiltä ei ole totuttu mittamaan. Hiilen mittaaminen on nyt uusi asia.

Seminaaripäivän luentojen yhteenvedossa Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Pasi Rikkonen totesi, että ilmastomuutos on iso asia. Hän totesi, että haastetta on, mutta esitykset toivat esille sen, että ratkaisuja ja keinoja löytyy.

Hihat heilumaan – kohti ilmastokestävämpää ruoantuotantoa -seminaarin järjestäjinä olivat ProAgrian ja Luken Hiili hallintaan – ravinne ruokkimaan (HIHAT) – koulutushanke sekä Luken Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke. Hankkeet ovat saaneet rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014 – 2020.

Lisätietoja: www.ilmastoviisas.fi

Teksti: Sofia Flygare