Yrityksille kilpailuetua elinkaariarvioinnista ja ympäristöteoista
Biotalous tutuksi -hankkeen syksyn ensimmäinen tapahtuma käynnistyi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jaakko Karvosen luennolla. Luennon aiheena oli yritysten ympäristövaikutusten arviointi kestävän kehityksen kannalta.
Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) on ISO-standardisoitu menetelmä tuotteen tai palvelun ympäristövaikutusten selvittämiseksi kehdosta hautaan. Laskennassa otetaan huomioon raaka-aineiden hankinta luonnosta, niiden prosessointi ja valmistus tuotteiksi, kuljetus, jakelu, uudelleenkäyttö, huolto, kierrätys ja hylkääminen.
– Elinkaariarvioinnissa lasketaan ja arvioidaan muun muassa energian kulutusta ja materiaalien menekkiä, joilla arvioidaan, mitä päästöjä mistäkin tulee ja tehdään vaikutusarviointia. Vaikutuksia kuvataan indikaattoreilla, kuten ravinnevalumin ja ilmastovaikutuksin, kertoo Karvonen.
Arviointi tuo esille ehdotuksia ja johtopäätöksiä, miten arvioinnin kohteena olevan yrityksen olisi mahdollista toimia kestävämmin.
– Elinkaarilaskenta on useimmiten ympäristöllistä. Yleensä nykyään raportoidaan ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut, mutta elinkaarilaskenta voi olla myös moniulotteista käsittäen ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Monia asioita yhteiskunnassa tulisi katsoa sillä silmällä, että kestävä ei ole yhtä kuin pysyvä, esimerkkinä vaikka metsät.
Toiminnan tehostamisen lisäksi elinkaariarviointi voi tuupata yritystä eteenpäin muun muassa tuotekehittelyssä ja kilpailuedun luomisessa.
– Elinkaariarviointi on yhtä tarkkaa kuin saatavilla olevat tapauskohtaiset lähtötiedot, tueksi käytettävä tutkimustieto ja elinkaaritietokannat. Valitettavasti aivan kaikkeen ei ole tarkkoja tietoja saatavilla.
Ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä luonnonvarojen käytön arviointia
Laajan elinkaariarvioinnin sijaan yrityksille on tarjolla myös erilaisia rajatumpia mittauksia kuten hiili- ja vesijalanjälkimittaukset. Hiilijalanjälkilaskennoissa keskitytään yrityksen toiminnallaan aiheuttamien yksittäisten päästöjen ilmastovaikutusarviointiin. Vesijalanjälkeä voidaan tarkastella esimerkiksi veden käytön tai ravinnevalumien ja veden puhtaana säilymisen kautta.
Laskenta- ja arviointisovelluksia on monia
Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilta löytyy Y-Hiilari Hiilijalanjälki -laskuri, jota yritykset voivat käyttää maksutta omissa laskennoissaan. Laskentaperusteina ovat muun muassa energian kulutus, kuljetuskulut ja liikematkustus.
Karvonen totesi, että sovelluksissa ja laskentatavoissa on eroja, minkä vuoksi tuloksia ei voi laittaa samalle viivalle.
– Eri tietokannat saattavat poimia eri asioita mukaan laskentaan. Yritysten ilmoittamissa laskentaperusteissa voi olla esimerkiksi alihankkijoiden päästöt mukana. Päästökertoimetkin ovat muuttuneet vuosien myötä, luettelee Karvonen seikkoja, jotka tekevät mittaustulosten vertailusta haasteellisen.
Elinkaariarviointia voidaan tehdä yhtä hyvin tehtaista, maataloudesta kuin palveluyrityksistäkin. Käytännön toimenpiteet jäävät yritysten itsensä päätettäviksi ja toteutettaviksi.
Päästöjä hyvitetään kompensoimalla
Kaikki toiminta synnyttää aina jonkin verran päästöjä. Yritykset ovat alkaneet ottaa vastuuta aiheuttamastaan ilmastohaitasta kompensoimalla toiminnastaan syntyviä päästöjä. Kompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että omat päästöt kumotaan vähentämällä tai sitomalla päästöjä jossain muualla vastaava määrä. Käytännön tekoja ovat olleet esimerkiksi metsien ja soiden suojelu perustamalla luonnonsuojelualueita.
– Kompensointi on usein kehitysapua, mutta se voi olla uusiutuvan energian hankkeita, suojeluhankkeita tai monia muita, toteaa Karvonen.
Kompensointi on synnyttänyt uudenlaista, kansainvälistä liiketoimintaa. Päästöyksikköjä ostamalla yritykset voivat mitätöidä omia päästöjään. Päästöyksikköjä saadaan kehitysmaissa toteuttavista ympäristöprojekteista. Projektit sertifioidaan kolmannen osapuolen tarkastuksilla. Ympäristöjärjestöjen ja yritysten yhteistyönä perustama globaalisti toimiva Verra on esimerkki tahosta, joka on kehittänyt kompensointien standardisointia.
Kompensointi on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja vaatii monenlaista pohdintaa.
– Jos suojelu tehdään aivan jossain muussa maapallon kolkassa, niin onko siinä järkeä? Eri luontoarvojen rajakauppaa ei voi käydä, sillä samannäköiset paikat eivät ole identtisiä; on esimerkiksi uhanalaisia lajeja. Kaikki ei ole korvattavissa, muistuttaa Karvonen.
Teksti: Sofia Flygare
Kuvat: Suomen ympäristökeskus
