Tuhannen ja yhden yön tarinoita….
….Luettiin aikanaan paljon kovakantisista kirjoista niin täällä meillä kuin muualla jossakin siellä. Nykyään maailman hektisessä jatkuvan etenemisen kulttuurissa ja jatkuvan läsnäolon mediassa lukemisen tilalle ovat tulleet suositut äänikirjat, joten varmasti niitä tuttuja tuhannen yön tarinoita pääsee aistimaan myös korvien kautta. Tärkeintä on kuitenkin tarinan sanoma riippumatta siitä, millä aistein sen pääset kokemaan. Tarinan kerronnasta on tullut yksi tämän päivän viestinnän tyyleistä, jolla tärkeää asiaa viestitään eteenpäin rakentamalla asian ympärille aito kokemus ja elämys.
Olen myös päässyt kuulemaan monenlaisia tarinoita, ja aina vaan löytyy toinen toistaan hämmästyttävämpiä tarinan sisältöjä. Viimeksi, hiljattain kuulemani, näkemäni ja lukemani tarina liittyy meidän ELYssä eläkkeelle siirtyvän johtava asiantuntija Ossi Tuuliaisen kertomaan uratarinaan. Se on pituudeltaan ja sisällöltään yksi niistä harvinaisista työurista, joka on kestänyt lähes 90% samassa ”osoitteessa” Etelä-Savossa 40 vuoden ajan. Ennen sitä hänellä oli ollut muutaman vuoden työrupeama Tampereella. Organisaatiorakenteet ja -nimikkeet ovat vuosikymmenten aikana vaihtuneet ja työtehtäviin on tullut muutosten myötä aina uudenlaista näkökulmaa ja sisältöä – ja niiden muutosten tuulien mukana on kulkenut myös Ossi. Hän virkamiehenä ennätti toimia, nähdä ja kokea maataloushallinnon muuttuvaa sisältöä monen eri ohjelmakauden ajan ja kaikkien muutosten jälkeen uskoi menetelmien yksinkertaistamiseen – vaikkakin järjestelmät ovat muutosten myötä vain moninkertaistuneet. Työuraansa muistellessa Ossi nosti esille erittäin hyvän näkökulman, joka meidän jokaisen tulisi muistaa ja huomioida arjessamme. Hän sanoi: ” Arvostakaa toisianne ja näyttäkää tämä arvostus myös tekemisillä”.
Tuo lause pitää paljon sisällään ja se pitäisikin olla jokaisen takaraivossa ajasta, paikasta tai työstä riippumatta. Nyt eletään jo talviaikaa ja ns. kasvukausien välistä lepoaikaa. Päivittäisestä ruokahuollosta huolehtiminen on meille kaiken yltäkylläisyyden keskellä asuville arjen tallaajille rutiinia – jossain päin maailmaa se voi olla päivittäinen urakka. Kirjailija ja tv-tuottaja Riku Rantala kirjoittaa usein kolumneissaan suomalaisen ruoan puolesta. Eräässä kirjoituksessaan hän nostaa esille kotimaisen ruokaketjun merkityksen pellolta pöytään. Hän toteaa: ” Vaikka Suomi ei ole Jamaikan kaltainen köyhä, huonosta hallinnosta kärsivä banaanivaltio, ei täälläkään ole ruoantuottajien ahdinkoon yksinkertaisia ratkaisuja. Paitsi että yksi varma keino tilanteen helpottamiseksi on, ja sen voisi ottaa heti tehokkaampaan käyttöön: rupeamme syömään enemmän Suomessa valmistettua ruokaa”.
Juurikin näin! Näiden kahden herran tarinoita lukiessa ja kuunnellessa en voi muuta todeta kuin että: Arvostetaan suomalaista ruoantuotantoa valitsemalla kotimaisia raaka-aineita. Valinnallamme näytämme samalla myös arvostuksen suomalaisille viljelijöille ja heidän tekemälleen arvokkaalle työlle!
Hyvää alkanutta talviaikaa!
