Etelä-Savossa lämmetään edelleen luomulle….

Päättymässä oleva toukokuu on mennyt vauhdilla. Siitäkin huolimatta, että korona on sitä vanhaa arkea pysähdyttänyt, on tilalle tullut ns. uusi normaali, jonka kanssa tätä kevättä ja alkavaa kesää tullaan harjoittamaan. Harjoittelua tämä vähän vaatii meiltä kaikilta, sillä rajoitteita on arjessamme, halusimmepa tai emme. Terveys on kuitenkin asia, joka suhteuttaa asioita tärkeysjärjestykseen, ja terveys edellä mennään luomuvalvonnoissakin. Osalle tiloista tullaan tekemään fyysisiä tarkastuskäyntejä (eläintilat ja monimuotoiset tilat) ja osalle tarkastus tehdään etänä.

Viime kuussa kerroin tuosta digiloikasta, jota on otettu tässä kuussa käyttöön luomussa noina etätarkastusten muodossa. Muutamia ”etäilyjä” on jo takana ja hyviä kokemuksia on sadellut pöydälle. Kieltämättä tulee mieleen, miksei tätä tarkastusmuotoa ole otettu jo aiemmin käyttöön. Vaikuttaa tehokkaalta, turvalliselta ja ennakkoluuloista huolimatta vahvistaa olemassa olevaa luottamusta. Kaikki ovat ns. vähän innoissaan kokeilusta. Hyvä niin, sillä hyvien kokemusten kautta etätarkastus saattaa olla tulevaisuutta valvontamaailmassa. Eräs viljelijä totesi, että ”voihan tilan luottamusta mitata muutoinkin kuin tulemalla paikan päälle – ja toki meille aina voi tulla, vaikka etänä tehdäänkin ”.

Avoimuus on se läpileikkaava teema, joka luomua parhaiten kuvaa. Siinä rinnalla tulee luottamus. Kun siihen vielä yhdistää vahvan tahtotilan, ei ole ihme, että luomun suosio vuosi toisensa jälkeen vahvistaa otettaan maakunnassamme. Digiloikan lisäksi nimittäin Etelä-Savossa loikattiin eteenpäin luomutuotannossa tänä keväänä. Kuinka paljon tuo tarkalleen hehtaareina oli, selviää myöhemmin, kun meneillään oleva päätukihaku on päättynyt. Uusia luomuviljelijöitä ilmoittautui kevään aikana reilun tiun verran eli 24. Joukossa on nuoria, tilan haltuun ottaneita viljelijöitä, jotka ovat nähneet luomun yhtenä vahvana mahdollisuutena tilan toiminnan kehittämiselle. Joukossa on myös heitä, jotka pitkään ovat asiaa miettineet ja lopulta päätyneet valitsemaan luonnonmukaisen tuotannon. Lisäksi joukkoon mahtuu myös heitä, jotka haluavat erikoistua jollakin luomusektorin osa-alueella, ja lähtevät toteuttamaan laadittua suunnitelmaa käytännössä. Voinette vain kuvitella, miten monta hienoa tarinaa olen tämän kuun aikana saanut kuulla ja miten paljon intoa ja energiaa näillä luomuun lähtevillä tiloilla on ollut siellä traktorin kopissa. Ei pidä unohtaa jo luomussa olevia viljelijöitä. Myös heillä on ollut uusia suunnitelmia paperilla, ja on ollut mukava seurata myös niiden etenemistä.

Etelä-Savoa ei turhaan kutsuta perinteikkäästi luomun mekaksi. Meillä on vahvat, vanhat perinteet, joita nykyhetki vie siivillä eteenpäin. Yksi suunnannäyttäjä luomussa on ollut Jukka Rajala, jolle Mikkelin Yliopistokeskus myönsi uurtavasta työstä vuoden 2020 Tiedekesyttäjän palkinnon. Rajala on mies, jonka aktiivisuudesta saamme olla ylpeitä. Hänen opeillaan moni on saanut ahaa-elämyksiä ja oivalluksia maan kasvukunnon parantamiseen ja ylläpitoon. Onnittelut vielä Jukalle! Meneillään – ja kohta päättyvä ohjelmakausi on osaltaan tarjonnut erilaisia mahdollisuuksia luomun kehittämiseen niin alkutuotannon, ruokailun, matkailun kuin vapaa-ajankin sektorille. Erilaiset hankkeet nostavat yhä enemmän esille kestävyyttä paitsi ekologiselle, myös taloudelliselle ja sosiokulttuurilliselle puolelle. Meiltä löytyy sitoutuneita tiloja, jotka edelleen haluavat olla kehityksessä mukana ja täten nostaa Etelä-Savoa maailman kartalle olemalla mukana näissä hankkeissa.

Ollaan siis ylpeistä näistä ruoantuottajista maakunnassamme, jotka lämpenevät luomulle. Ollaan ylpeitä kaikista ruoantuottajista niin meillä kuin muuallakin.

Näinä aikoina kun multa tuoksuu ja oraat viheriöi, voi laulun sanoin todeta: ”Kevään lehdillä, on tänäkin vuonna elämä!”

Hyvää alkavaa kesää!