Tekoja tarvitaan ilmastoriskien selättämiseksi – maatalous monessa ratkaisevassa roolissa
Tutkimusprofessori, emerita Sirpa Kurppa Luonnonvarakeskuksesta luennoi ilmastoriskien arvioimisesta ja ratkaisuista savolaisen maatalouden näkökulmasta Joroisten kunnantalolla tammikuun lopussa. Hän totesi, että päästöjä on monenlaisia, mutta maatalouden ilmastomuutoksesta puhuttaessa tarkastellaan hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia.
– Hiilidioksidipäästöjä aiheuttaa kaikki hiiltä sisältävien ainesten hapettuminen; tapahtuipa se energian tuotannon yhteydessä biomassoja tai polttoaineita poltettaessa tai kasvualustan orgaanisen aineksen hajoamisen yhteydessä, toteaa professori.
Uusiutuvia energialähteitä hyödynnettäessä voidaan olettaa, että uusiutumisen yhteydessä ilmaan päässeen hiilidioksidin hiili sitoutuu biologisesti uudelleen. Fossiilisten lähteiden hiili sen sijaan lisää koko ajan ilman hiilidioksidipitoisuutta ja aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.
Metaanipäästöjä tulee nautojen ruoansulatuksesta sekä lannankäsittelystä ja oljen peltopoltosta. Kaksi viime mainittua aiheuttavat myös dityppioksidipäästöjä. Myös maatalousmaiden maaperästä nousee dityppioksidipäästöjä.
– Vuodesta 1750 vuoteen 2011 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on lisääntynyt 40 prosenttia, metaanipitoisuus 150 prosentti ja dityppioksidipitoisuus 20 prosenttia. Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen energiana on lisännyt erityisesti hiilidioksidipäästöjä.
Luennossaan Kurppa sivusi muidenkin kuin maataloustoimijoiden valintojen merkityksellisyyttä. Kuluttajat voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa ilmakehäpäästöihin käyttämällä mahdollisimman pitkäikäisiä, esimerkiksi puusta jalostettuja loppukäyttötuotteita. Ruokahävikin pienentämisellä on myös vaikutusta ilmastoon.
Teollisuuden ilmastotekoja ovat sivuvirtojen tehokkaampi hyödyntäminen ja tuotteiden jalostusasteen nostaminen. Muun muassa metsäteollisuudessa hyödyntämättä jää puun kuori, jonka määrä puun rungon tilavuudesta on noin 10 prosenttia.
Ilmastopäästöjen vähentämiseksi tarvitaan tutkimusta, mistä hiili on peräisin, miten sen saisi sitoutettua maaperään ja miten saataisiin estettyä hiilen karkaaminen ilmakehään jatkossa. Professori heitti ilmaan kysymyksen siitä, saisiko hiilen valjastettua kiinteään muotoon ja jos saisi, miten hiilivarastoja säilytettäisiin.
Maankäytöllä on vaikutusta ilmakehän päästöjen sitomiseen. Nurmipellot ja nurmipeitteiset turvemaat ovat hyviä hiilensitojia. Luonto pyrkii korjaamaan epätasapainoa kapasiteettinsa mukaan.
– Kasvusto ei ole pystynyt kompensoimaan hiilidioksidin kasvua. Pitkäaikaista nurmea ja turvemaata hiilensidontaan pitäisi saada lisää, ne ovat yksi keino.
Ilmastomuutos tuo monia riskejä tullessaan
Ilmastonmuutoksen vuoksi kasvukaudet ovat muuttuneet ja esimerkiksi kevätviljojen kasvuvyöhykkeet Suomessa ovat siirtyneet yhä pohjoisemmaksi. Kasvuvyöhykkeiden muutos voi aiheuttaa riskin maataloudelle.
Lämpenevä ilmasto aiheuttaa myös ajoittaista kuivuutta, joka vaikuttaa maatalouteen.
– Jos Etelä-Euroopassa ei pystytä tuottamaan merivedestä kasteluvettä, ruoantuotannon kokonaisvastuu siirtyy yhä pohjoisemmaksi.
– Myös vieraslajit siirtyvät viljelykasvien mukana.
Myrskyjen ja tulvien lisääntyminen tekee maataloudesta haavoittuvaista. On osattava arvioida, mitkä kohteet ovat tulva-alttiita ja ongelmakohtia.
– Yhä lisääntyvässä määrin tarvitaan luonnonvarojen, maankäytön ja alueiden käytön suunnittelua.
Kasveihin kohdistuvia riskejä ovat kasvintuhoojien lisääntyminen, talvehtimisongelmat, kastelutarpeen lisääntyminen, hallariskin kasvaminen, sadon laatuongelmat, eroosion kasvaminen ja viljelymaan laadun heikkeneminen.
– Puhutaan regeneratiivisesta maataloudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että maaperään saataisiin lisää orgaanisia aineita. Esimerkiksi savimaan rakenne pitäisi saada läpäisevämmäksi vaikka kivennäismaan, mutta myös maan orgaanisen aineksen lisäämisen avulla, ja turvemaa pitäisi saada rauhoitettua sellaiseen käyttöön, että hiili ei karkaa pois.
Riskien hallintaa monipuolisemmilla lajikkeilla
Maatalouteen liittyvä keskustelu on tällä hetkellä köyden vetämistä kahteen suuntaan: maatalous aiheuttaa päästöjä, mutta toisaalta sitoo niitä. Maatalous pystyy tuottamaan uusiutuvaa energiaa, jolla voidaan korvata fossiiliset polttoaineet.
Kasvien jalostuksella, geneettisellä monimuotoisuudella ja sopeuttamisella voidaan pyrkiä hillitsemään ilmastomuutoksen aiheuttamia riskejä.
– Aletaan viljellä erilaisia lajikkeita. Esimerkiksi härkäpapuviljelyllä on Suomessa jo pitkä historia, mutta välillä se unohdettiin likipitäen kokonaan, kunnes otettiin uudelleen viljelyyn Suomessa pari kolme kesää sitten.
– Tutkimuspuolella on tehty iso työ päästöjen karakterisointi- ja vaikutuskerrointen jakamisessa ja tuotantoprosessitutkimuksessa, esimerkiksi paljonko lehmän maito ja liha tuottavat päästöjä.
Tutkijat ovat pyrkineet selvittämään ruokateollisuuden päästöjen muodostumista kaikki osatekijät huomioon ottaen. Esimerkkinä Kurppa näytti laskelmia liha- ja kasvismakaronilaatikkojen päästömääristä.
– On olemassa keittokirjoja, joissa eri raaka-aineiden päästöt on laskettu valmiiksi.
Kuntakohtaiset päästölaskelmat eivät ole vertailukelpoisia
Päästölaskelmia on tehty myös kuntakohtaisesti.
– Kuntakohtaisten ilmastopäästölaskelmien tulkinnassa tulee olla tarkkana. Näiden laskelmien pohjalta kannattaa ensisijaisesti seurata kuntakohtaisia vuosittaisia muutoksia ja hyödyntää niitä. Kuntien välisiin vertailuihin laskelmat eivät varsinkaan maa- ja elintarviketalouden osalta sovellu, professori Sirpa Kurppa muistuttaa.
Kuntien väliseen vertailuun laskelmia ei voi käyttää siksi, että laskelmat tehdään kunnan sisällä tapahtuvan tuotannon päästöihin pohjautuen ottamatta huomioon tuotteiden kuluttajamääriä.
– Näin ollen maatalousvaltaiset kunnat saavat kunnan asukkaiden lukumäärään allokoiduissa laskelmissa kuormakseen myös päästöt sen maataloustuotannon osalta, joka viedään kunnasta pois pienempien tai isompien kaupunkikuntien asukkaiden ruokapöytään.
Biotalous tutuksi -hanke
Biotalous tutuksi -hanke järjestetään ajalla 1.3.2019–31.8.2020. Hankeaktivaattori Kirsi Blomberg kertoo, että hankkeessa haetaan Rajupusu Leaderin alueelta mahdollisuuksia biotalouden ratkaisujen toteuttamiseen.
– Biotalous kattaa metsä-, kemian-, kala-, lääke- ja elintarviketeollisuuden ja maatalouden.
Hankkeen aikana järjestetään yhteensä kahdeksan seminaaria ja yksi opintomatka. Lisäksi helmikuussa hankkeen puitteissa jalkaudutaan koulukierroksille Rantasalmella, Joroisissa ja Sulkavalla. Kohderyhmänä ovat yhdeksäsluokkalaiset.
Teksti: Sofia Flygare
